31.1.2010

 
 Unohdin keittiöasioista Tapiovaaran Domus-tuolin. En luovu niistä. Olen hankkinut niitä 4 kpl yhteishintaan 25 €. KVG ja tiedät mikä onnekas paskiainen olen.

Tänään olen pitkästä aikaa syönyt oikeaa ruokaa. Otin annoksesta kuvan. Kuvasta näkyy ylimalkainen suhtautumiseni ruokaan. Perusasioissa ollaan tarkkoja eli kuva edustaa juustohöylästatementtiani. Kurpitsaan käytin höylääni tällä kertaa.

Hassu juttu tapahtui viime yönä. Luin Me Naiset-lehteä ja siellä oli minun minulle näkymätön rakkaani, puutarhassa kekkuloimassa. Ajattelin jotenkin ettei voi olla totta, mutta totta on. 
En muuten suosittele lehteä. Se oli täynnä "moido maksaläiskät"-tyyppisiä artikkeleita. Lisäksi oli kokonainen sivu joka käsitteli naisen karvoitusta. Että pitäisikö niitä olla vai ei ja missä raja kulkee. En osta sitä lehteä enää ikinä. Se oli täynnä sellaista kauneudenhoitoon liittyvää normipaskaa ja tuoteselostusta, että teki mieleni heti kasvattaa vähintäänkin parta ja lopettaa ihon rasvaaminen ja tukan harjaaminen. Luin lehteä ääneen skypessä rakkaalleni. Näytin myös tissit sille, mutta sitten puhumisesta ei meinannut tulla mitään. Ja minusta kuitenkin parasta mitä mies voi tehdä on puhua pääni täyteen. Meillä on oikein hyvä suhde. En ole paneskellut kenenkään kanssa seitsemään kuukauteen.

Tämänkin se teki.



29.1.2010

Pilvi penäsi minulta keittiöstatementia. Aloitan tällä perussetillä. Niihin ruoka-asioihin palaan kenties myöhemmin, niitä kun on vähän vaikea osaltani selvittää, mutta tämä perussetti toki valottaa suhtautumistani keittiöasioihin. 


Joitain ruokajuttuja löytyy ehkä  toisesta blogistani, jos jaksaa selata.


Keittiöstä pitää löytyä kahvia, kahvipannuja, erilaisia kahveja, öljyä (sitruunaöljyä mulle) ja punkkua. Se oli siinä lyhykäisyydessään. Tietenkin myös hedelmiä. Pinnejä ei tarvitse löytyä, mutta kun niitä kuitenkin löytyy niin ne saa olla. Siis minun kirjahyllystäkin tippuu pinnejä. Tuoreita kukkia pitää olla ja jos ei ole niin ei sitten. Mun tuoreet kukat on vähän heikossa hapessa, kuten minäkin. Sellaisia kirjoja ja kansioita joissa on reseptejä kannattaa olla. Niitä voi aina mukailla. 


Lisäksi:
- Mikään resepti ei ole orjallisen seuraamisen arvoinen.
- Pullaa on ihan turha leipoa useammin kuin kerran vuodessa. Hei haloo. Vehnäjauhot = paskaa. Ruispohjaista puolukkapiirakkaa saa leipoa.
- Ilman kuivattuja sieniä ihminen ei elä. Niistä voi taikoa. 
- Turhille jätkille on ihan turha tehdä hyvää ruokaa. 
- Suosittelen kalaa.
- Parasta on kun joku muu tiskaa.
- Lääkkeet säilytetään siivouskomerossa. 


Tyttö: Vetää röökii
Fiilikset: Vittusaatana
Taustalla: Chet Baker

24.1.2010


 

No niin. Kävin toissapäivänä kaupassa ja ostin kalsarit. Nyt on minunkin perse tällä. Lindexiltä, mutten katsonut hintaa, enkä jaksa keikistellä, mut mustat on pikkarit, näkyy läpi ja keinokuituisen oloiset, mutta niissä on sellainen mukava musta ohut sauma juuri sopivasti, no perseessä. Pitsiä ja ihan pienet rusetit reisillä. Tosi vaikee kädet täristen pimeässä zoomata perseeseen.


Ostin myös Body Shopista vaniljatuoksuöljyä ja kaakaovoita. Niihin voi aina luottaa. Hamppuvoide jaloille on vanha, mutta toimii. Vaseliinia voi laittaa huuliin, ja vaikka perseeseenki, riipuen tilanteesta ja life stylestä.

Rakastan tänään mua, ksoka on eka päivä tänä vuonna kun melkein ihan terveeksi tunnen itseni. Syön kohta "sinnepäin ruokaa", ajattelin laittaa kanafileitä uuniin, sivellä päälle vähän pinattia ja silleen. Sitten ehkä runkkaan, pesen ja rasvailen itseni jälkkäriksi. Tai taidankin ensin runkata.





23.1.2010



Kustomoin vähän tuota pipoa aamuyöstä. Olen alkanut salakavalasti pitää rakkaani tatuoinneista, kärpäsistä, taltalla piirretyistä maailman vaarallisimmista eläimistä. Haluaisin seurata niitä viivoja antibioottien silkkisiksi hiomilla sormenpäilläni ja yrittää muistaa hengittää. Oi mitä pornoa. Varastin kärpäsen mieheltä kun mies nukkui.


On siellä myös harakka ja perhonen. Pipossa. Taidan lähettää pipan näkymättömälle miehelle jolla on käärmeen kieli, joka on irstas kuin pieni iilimato, tunkeutuu, haukkaa, puree ja rouskuttaa. Ensin kuitenkin ompelen jalokiven harakan nokkaan. 

Mitä siitä vaikkei minusta riitä nyt mihinkään. Minun pääni toimii hetkittäin, lämpenee, starttailee. Kyllä muukin kehoni seuraa perässä kun annan sille mahdollisuuden. Ruoskimatta ja raivoamatta.  Muuta tietä ei ole.


Pipo: Ei enää myynnissä
Tyttö: Kimmeltää ja nyyhkii
Elämä: On tässä, nyt ja nyt.

20.1.2010







Tänään ja eilen olen liikuskellut rikkinäisissä sukkahousuissa. Eilen ihan julkisesti, 14 asteen pakkasessa. Tänään otin reiästä valokuvan ja lähetin sen suit sait hispaniaan. Siellä yksi mies (tai joku) tykkää rikkinäisistä sukkahousuista. Ja minä siitä miehestä.


Runotyttökerhokin perustettiin ja syötiin paljon kookoskakkua (siis minä söin kaikki). Säännöt tehtiin ja luettiin Bukowskia ja Carveria. Kaikki kostautui niin että kuume nousi poing ja olin hetkisen horkassa. Huono fengshui, kolmen viikon pölyt nurkissa, anteeksi, koko vuoden pölyt nurkissa.

Fiilis: Lääketokkura
Kookoskakku: Piia teki ja mä söin kaikki

18.1.2010


HÄTÄISEN NAISEN SUPPILOVAHVEROKEITTO

Sopiva määrä suppilovahveroita liotetaan vedessä
1 sipuli
1 porkkana jos siltä tuntuu, juustohöylättyinä lastuina

2 dl kookoskermaa (koska kaapissa ei muuta ollut) 
vähän suppisten likolientä
punaista currytahnaa mielinmäärin
mangocurrya myös jos ei ole osannut päättää kumpaa laittaa.


Kuullota ohuiksi renkaiksi leikattu sipuli, juustohöylätty porkkana ja sienet vaikka voissa jos kiinnostaa.
Kaada kerma joukkoon.
Luisikoi currytahnaa joukkoon.
Sekoittele, keitä, syö.


Kiitä itseäsi jos hait sienet syksyllä metsästä. On söpö sattuma jos keitosta löytyy pikkuisen sammalta.


Eturuokana oli ystävän tuomaa munkkia, yhteisiä juoruja ja naisten juttuja. Olen nimittäin vähän sairas ja tarvitsen huoltoa ja hoivaa. Tämä keitto sopii sellaisille jotka ovat maanneet viikon sängyssä ja syöneet sormin mitä käden ulottuvilla on sattunut olemaan (juustoa ja päärynöitä). Niinku ekana yrityksenä keittää itse jotain. 


Fiilikset: kipu ja uudellen noussut lämpö
Kaverina: Piia, sen munkki- ja juoruiluosuuden
Munkki: Pielispakarin vadelmamunkki, S-Market Ykkösrasti, Kuopio
Suppilovahverot: omasta maasta


12.1.2010











Kadotin tänään sormikkaat. Nyt minulla ei ole yksiäkään. Ei yksiäkään. Nahkahanskat (uudet) hävisi jo aiemmin. Kadotin suosikkihattuni jo ajat sitten. Olen pikkuhiljaa neulonut uuden. Se on punainen. Jokin saatanan mielenhäiriöpotilaan väsäämä. Todennäköisesti pidän sitä sujuvasti näissä kolmessa kuvassa, kun leikin vertavuotavaa kotona ja pyöritän gimpiä pikkuisella i-Buddiella.


Onneksi minulla on maailman paras näkymätön mies. Pysyy poissa tieltä.


Pipo: Fleurlanka, jotku pyöröpuikot, ja joku sinnepäin ohje.
Myytävänä: Pipo, punainen, tiedot yllä, hinta 10 € tai ihan miten vaan.

9.1.2010





Tässä on mun Feng Shui-nurkka. En tiedä minne se sojottaa tai mitä sinne olisi pitänyt laittaa, mutta siellä on valoa, kirjoja ja muutama kuva, kimaltelevia muovihelmiä ja lentäviä kultakaloja. 

Kuvat, vasemmalta oikealle:
jostain omatekemästä sarjasta, valokuva ja muovihelmet.
jostain omatekemästä sarjasta, kollaasi mdf:lle.
postikortti, Revenge of the goldfish, Sandy Skoglund.

  




 Tätä asetelmaa tuijotan. Sen yläpuolella on se Tainan kuva sydämestä. Ne kasvot. Mua vähän ahistaa kun on niin huono olla. Kävelin Sokokselle ja ostin 2 kypsää viikunaa ja juustoa. Meinasin pökrätä.


Pikkukaappi: roskislöytö ja kasvatti-isän tuunaama
Kynttilänjalka: lahja Teemulta
Vaaleanpunainen maalaus: omatekemä
Tuoli: löytö


Fiilarit: verta ja pelkoa, vähän kipua, rakkaus ja hellyys.
 

8.1.2010


Aamukahvi katsellen kuvaa. Aamukahviasu piti heti kuvata, sillä olin poikkeuksellisesti pukeutunut muuten kuin mustaan. Olen sanonut ettei minulla ole muita vaatteita kun mustia, mutta olen valehdellut.
 
Kaulahuivi: Kameli Pilviltä, en riisu sitä koskaan.
Iso villavaate: Ilona Pellin, kirpparilta n 2 €.
Mekko: Oslon Indiskasta, 19 € tai jotain.
Villasukat: Äiti toi.
Taide: Taina  Kontio, sydän. Se elää, hämärässä siihen muodostuu kasvoja.


 




Päivän ruokavinkki: Briehampurilainen. Leikkaa omenasta lohkoja, leikkaa niiden väliin brietä. Syö. Hyvää. Lisukkeena tuoretta kokojyväsämpylää, lohta ja onnenpäivän ostos Sokokselta, kypsiä sharoneita. 


Sukat: Jostain Tallinnan putiikista. Kestäneet vuosia.
Taustalla soi: Rakkauslaulu minulle tai unilaulu tai ihan miten vaan. Tai siltä se ainakin tuntuu vaikken nyt ihan varma oo kenelle se on. Se on maailman paras.



7.1.2010



 Vaikka olisi millainen yö takana, vaikka olisi herännyt saatanalliseen päänsärkyyn ja räkään, uutta uskoa elämään antaa aina pressopannu. Sillä Nurmesniemen punaisella keitetään ensin vesi, kahvi mitataan jääkaappikylmänä mieluiten vaaleanpunaiseen pressopannuun. Nenä työnnetään siihen tuoksuun ja uusi elämä tulee sieraimista sisään. 

Mitä tulee näihin tosi hyviin vitseihin ja pieniin väärinkäsityksiin miesten kanssa, niin suosittelen miehen ja naisen väliseksi etäisyydeksi sellaista 2500 - 3000 kilometriä. Se tuntuu yllättävän hyvältä. Mutta lähietäisyydellä olevat aivottomat miehet voi ampua naulapyssyllä seinään kiinni ja käyttää niitä vaikka biojäteastiana. 


Kuppi: Teema, marketeista kautta maan, 10-13 €
Pressopannu: Kuopion Carlsonilta, ehkä jotai 30 €
Kerma: Puijonkadun Siwasta
Tarjotin: Laatikosta löytyi
Fiilikset: Väsyttää, verta tuli nenästä

5.1.2010





Pakkasessa ja pyryssä kannattaa kietoutua moninkertaisesti tyylikkääseen kamelinvillaiseen käsin neulottuun huiviin. Sopii myös sairasvuoteelle. Ihanan huivin neuloi Pilvi ja siihen kietoutui kuumeinen Sari. Ei saa Henkasta ja Maukasta.