Joululahja

Tubbsin Pahan mielen teetä

Tuulihattuja

Saaristolaisleipää voin ja danbo-juuston kera, punaviinisilliä, sinappisilakkaa, kylmäsavulohta ja kotijuustoa.

Mä muistelin yöllä Sarille yhtä Patea, joka asui mun luona vähän aikaa joskus. Kudoin sille kiittämättömälle lurjukselle pipon, muttei se suostunut käyttämään sitä. Patea piti koko ajan lenkittää ja kaikki väliajat se haisi ja oli kurainen ja ällö ja öisin se piereskeli mun sängyn vieressä ja heräsi liian aikaisin aamulla kuolaamaan ja odottamaan kieli ulkona mun heräämistä. Aluksi se yritti tunkea mun viereen nukkumaan, mutta kun se tajusi ettei sillä ole oikein mitään saumaa, se luovutti. Se söi kuin hevonen ihan mitä vaan sen eteen laittoi ja röyhtäisi äänekkäästi syötyään. Tulihan sen kanssa paljon lenkkeiltyä, mutta etenkin aamulenkit oli mulle ihan murhaa. Ei meidän yhteiselosta sitten lopulta tullut mitään, mutta onneksi se oli mulla vain väliaikaisena huvina, vähän niinkuin lainassa silloiselta työkaverilta, jonka mielestä mä tarvitsin sydänsurujeni keskellä vähän muuta ajateltavaa.

Toisin kuin Pate, tämä vesisateinen talvi on kuin mulle tehty. Mä en pidä lumesta enkä pakkasesta ja mulle sopii mitä parhaiten tämä +8 C ja kevyt vesisade. Lisää tätä.