Mä olen tänä yönä miettinyt sitä kuinka tarpeeton ja harmaa ihminen voi olla ja miten se arjessa ilmenee.

Mulle kävi tänään mm. näin. Mä menin töihin huomatakseni ettei mulla ole töitä. Kukaan ei vaan ollut muistanut ilmoittaa siitä minulle. Viis sopimuksista ja päivämääristä. Lähdin heti. Mä en usko että kukaan varsinaisesti huomaa sitä.

Sen kunniaksi mä pidin juhlat ja join melkein kaksi lasillista punaviiniä. Sammuin niille sijoilleni.

Illalla Pasilinna sättäsi mulle baarista kun sen kaveri kävi tupakalla tai kusella tai tupakalla ja kusella. Siinä vaiheessa mulle tuli jotenkin sellainen olo, että mikä helvetin funktio mulla tässä on? Kysyin Pilviltä, että voiko ihminen tämän alemmas mennä? Pilvi sanoi että eipä juuri, mutta älä sure. Been there, done that!

Musta alkoi tuntua jotenkin kohtuulliselta ja lohdulliselta se vanha ajatus että mä voisin taas vähän välittää itse itsestäni. Ihan rakastamiseen asti.

Oikeesti me syötiin Pilvin kanssa ruisleipää ja puhuttiin naistelehtijutusta, yksinäisyydestä, varatuista miehistä, Teemu Mäestä ja lakkautetuista posteista. Mä kerroin katsoneeni tänään kaupassa suutelevaa nuortaparia ja ajattelleeni että kyllä, kyllä mun seksuaalisuuteni valuu hukkaan näin, mutta mä en voi sille mitään. Vaikka kuinka itkettäisi.

Mulla on maailman parhaat naiset. Ei kaikkea voi saada. Eikä mihin tahansa saa tyytyä.