Hyvä musiikki

Ukulele 

Varkaus 

Kesäpoika Martti lähestyy 

Paasilinna syö jädee 

T nuotiolla 

Lähilihaa

Kannabis 

Minä 

Avasin kalenterin tänään. Punakynätuhruista päätellen se selittää taas pitkähkön hiljaisuuteni. Mulla on ollut ongelmia säädellä voimavarojani kaiken helvetin arkisählän keskellä ja siksi mä vietän yksinäiset hetkeni lähinnä tuijottaen tiukasti tyhjää seinää. Näyttäisi kuitenkin siltä, että mä olen pääsääntöisesti hippaillut, kuullut hyvää ja maailman paskinta musiikkia, syönyt mansikoita, kirjoittanut,  käynyt elokuvissa, lettukesteillä ja maakuntakierroksilla, seuraillut kesäpoikia, paistanut makkaraa ja puhunut, karjunut ääneen ja tappanut itikoita. Ja tietenkin opetellut soittamaan ukulelea. En oikein osaa, mutta se ei estä mua tekemästä musiikkivideoita ja postaamasta niitä faseen.

Yksi iso asia jota mä mietin koko viime yön, on se että nukkuvatko hyttyset ollenkaan? Ja onko jotain väliä sillä, jos jokunen miljoonan hyttysen parvesta hetkeksi nukahtaakin? Itse asiassa, mitä suurempi lauma hyttysiä, sitä enemmän ne nukkuvat. Se on ihan järkevä ajatus, sillä mitä enemmän mäkin vietän sosiaalista elämää ja pörrään tuolla huudeilla, sitä enemmän mä tunnun tarvitsevan unta. Ja sitä tyhjää seinää.

Mä näytän ulkoisesti hillityltä rupikonnalta ja se johtuu suorittamastani "yö metsässä pahimpaan hyttysten lentoaikaan ja laavu vuotaa" -retkestä, jolla mä testasin mun tuoreehkoa parisuhdetta. Testi onnistui. Mä kuulen vieläkin ininää.

Nyt mä laiskottelen ja mietin kunka mä saisin Pilvin iloiseksi ja tänne. Mä olen luvannut Pilvifestarit ja Pilvifestarit tulee. Seitsemän vuotta Savossa on saanut mut ymmärtämään, että täällä on oikeesti ihan hyviä miehiä. Siis jossain täällä varmasti on. Mä en ole välttämättä tavannut niitä vielä, mutta oon kuullut huhuja.  Ja koska Pilvi tykkää kun ne puhuu niin hassusti, niin mun on etsittävä festareille paljon hassustipuhuvia kivoja miehiä. Aion käyttää niitten etsimiseen mun tuntemiani kivoja miehiä jotka puhuu hassusti.

Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut, mutta mä uskon että vetovoimani puree. Ja varsinkin Pilven, äh Pilvin, vetovoima. Olenko kertonut että Pilvillä on maailman ihanimmat tissit? Ja näkisitte sen pyllyn. Voi luoja kun mä joskus toivon olevani mies.

No, mun vetovoimani puri ainakin lauantaina Marttiin, perunannostajaan, joka oli yhden oluen ottanut, mutta muuten oli sutjakka savolainen. Martti ei tietenkään päässyt ylös maasta kun oli ensin saanut istahdettua mun liepeille. Paasilinna meni halimaan sitä sellaisessa mieshengessä ja Martti luuli että nyt se kuolee, mut ei se kuollut.

Marttia ei ole kutsuttu pilvifestareille. Paasilinnan voisi kutsua, jos se suostuisi puhuman hassusti, sillä nimittäin on luontaista vetovoimaa, sellaista kärpäspaperimaista. Tosin sitä mitä Paasilinna vetää puoleensa, on joskus todella vaikea sulattaa ja sietää.