21.6.2012






Perkele. Kesäpäivä seisoo ja mulla on perse märkänä. Kastelin sen ulkona kun yritin tehdä kahvikauppoja vähäsateiseen aikaan. Täällä on joku saatanan katastrofiturbulenssi meneillään. Sen teoreettista hallitsemattomuutta voi jokainen testata kotonaan hämmentämällä vaikka tiskiharjalla kahvia.

Yritän turvata johonkin keskiarvottamisen teoriaan, josta mulla ei ole hevon kyrvän vertaa tietoa, mutta mua tyynnyttää ajatus siitä, että on olemassa teorioita kaikesta. Apuvälineitä sille että mikään ei oikeastaan ole mitään, vaan kaikki on aina vähemmän kuin osiensa summa.

Onneksi mulla on mun lohikäärmeen tyyneyteni ja luontainen kykyni sinkoutua avaruuteen katselemaan tilannettani vähän kauempaa. Ja totta, mikään ei ole mitään vähän kauempaa katsottuna. Ristiriita syntyy siinä hankauskohdassa, jossa joudun fyysisesti viettämään aikaani täällä kaikkien vitun idioottien ja ihmissuhteiden ja sosiaalisen kanssakäymisen parissa.

Mä olen niin tottunut siihen, että näkemäni ei useimmiten ole missään balanssissa puhutun tai kerrotun kanssa. Mulla on ilmeinen aivovamma ja jokin poimu vinksallaan tai mun kuullunymmärtäminen ja tyhjien kohtien täyttäminen on jotenkin tavallisesta poikkeavaa. Viimeisin todiste tästä on eilinen iltakävely pojan kanssa. Mä jouduin pitämään sille puhuttelua rumasta kielenkäytöstä. Ratsattuani lapsen puhelimen, olin monta uutta kirosanayhdistelmää rikkaampi ja hyvä niin, sillä mulla oli niille heti käyttöä. Mä olin juuri määrittämässä kahden vuorokauden mittaista totaalista viestimiskieltoa jälkikasvulle, kun mä näin kadulla mun poikkiksen. Mä tiesin jo että sillä on treffit isänsä kanssa. Isä vaan ei ollut se sama jonka olen jo vilaukselta nähnyt (ja jolta lainasin puukkoa). Isä oli tällä kertaa sellainen pitkätukkainen nainen joka livisti pussikaljoineen pikaisesti paikalta.

Nyt lapsi toivoo, että siirtäisin hänen rangaistuksensa poikkiksen kärsittäväksi. Mun korvissa kaikuu omat opetukseni lapselle. Että älä kirjoita kavereille että vittu ja homopaska ja muuta rumaa. Samalla näpyttelen niitä salaa eteenpäin.

Eniten vituttaa että mun puhelin on jotenkin liian siivo. Vittu on vasta kolmas sana jota se ehdottaa ja sekin mun on täytynyt opettaa sille. Vitun Nokia.

David Bowie – Ashes To Ashes

3 kommenttia:

  1. Huonosti kasvatettu puhelin. Vai pitäisikö sanoa huonosti kasvatettu poikkis. Perkele. Saunan taakse ja sakinhivutusta. (Ja eikö ole sanottu, ettei toisten asioihin saisi puuttua?)

    VastaaPoista
  2. Mä olen ihan puutunut toisten asioihin. Omiinikin. Mun elämäntehtävä saattaa olla jatkuva puutuminen.

    VastaaPoista
  3. Mäkään en ole vielä saanut ihan selväksi omalla kohdallani sitä ristiriitaa, että olenko hullu/aivovammainen vai ovatko jotkut ihmiset tosi mulkkuja. Vai molemmat tai ei kumpikaan. Murmur pitkätukkaisia isä-naisia!

    VastaaPoista