Pitkästä aikaa asiallinen alkuviikon kombo. Harhailupainotteinen, mutta sillä tavalla makoisa, että poikkesin hieman tavanomaisilta poluiltani ja löysin itselleni Konsultin. Nyt kun mulla on Vuori ja Muusa ja Konsultti ja Terapeutti, ja mitä niitä nyt onkaan, Ihania naisia kassillinen, alkaa elämä vihdoinkin olla kohdallaan. Tajuan että olen yksinäisempi kuin koskaan. Onneksi on pakkorakkaus ja lapsi. Ja tarpeeksi hiljaista yksinäisyyttä.
Ja kyky nauraa. Paitsi että lopetin nauramisen joskus eilen puolenpäivän jälkeen. Koska ei vaan naurata. Tippa linssissä yritin kertoa vitsejä Muusalle. Oltiin yhdessä niin alakuloisia, että ympärillemme muodostui kupla ja Muusa taisi muuttua siinä Jumalaksi. Itse vaan pysäytin katseeni johonkin harhaan ja sinne se jäi luimistelemaan. Eikä Muusa sitten ollutkaan kovin alakuloinen. Ja sitten minä olin vähän lisää alakuloinen. Muutuin kesäyön kanssa samanlämpöiseksi. Minusta tuli vähän kylmä, riitteinen. Onneksi on kuitenkin sellaisia ihmisiä, joille voi harjoitella sanomaan asioita ääneen. Tai suoraan. Mä olen epäsuorista epäsuorin ja joko-tai ja sekä-että-kyvyiltäni kestämätön. Myös hirvittävän suora. Myös itselleni. Ja aamulla mua alkoi naurattaa. Äh.
Puhua voi loputtomiin, analysoida ja hakea näkökulmaa millin tarkkuudella, pyörittää asioita aina uudelleen ja sanoa ja sanoa. Kuunnella muita samanlaisia analyysejä ja hymistä yhteisymmärrystä ja -ymmärtämättömyyttä. Ja yksinkertaisia asioita ei vaan tule sanottua. Sitten voikin olla hiljaa. Ja sulkea korvansa. Aika paljon olen pitänyt korvia kiinnikin. Se on ihan jees.
Konsultti onneksi konsultoi elämäni kuntoon. Ja ilmaiseksi. Se on maan kallein konsultti. Ei ehkä paras, mutta kallein. Olen nyt muutamana päivänä ohjannut itseäni konsultin levittämälle raiteelle ja hyvältä näyttää. Pienet mutkat tekee matkan. Se antoi mulle miesasioissa kolme hyvää neuvoa tai oikeastaan kohdettakin, mistä löytää mulle sopivaa matskua.
1. Tinder. (Äh, mä kokeilin jo, enkä mä jaksa vaan aina paneskella.)
2. Kirkko. (Huitovia vastalauseita)
3. Ortodoksikirkko. (Lisää huitovia vastalauseita.)
Jos haluu paneskella, on Tinder kuulemma ihan hyvä. Tosin Konsultilla ei ollut omakohtaista kokemusta, mutta olivat pojat kertoneet juttuja. Mä en jaksa selailla miehiä, enkä naisiakaan, jotka seisoo vuorella tai aalloissa ja istuvat kanootissa ja jonottavat hiihtohissiä. Kaikilla on joku koira. Mä en vaan jaksa. Tai siis jaksan. Viisi. Juuri ja juuri. Mä pidän sellaisista luonnollisista kohtaamisista, mutta se kirkko saa silti odottaa. Joku raja on epätoivolla. Ne muut neuvot olivat onneksi parempia. En kerro niitä kenellekään, koska ne ovat kallisarvoisia.
Mutta entäs sitten ne kaikki joille ei voi sanoa mitään ja joita ei voi oikein kuullakaan? Tätä mä aloin tänään miettiä kesken kaiken luuttuamisen. Kun kaikki on sanottu ja elekielikin on loppuun huidottu? Miten niille puhutaan? Se nähdään ihan kohta. Noin kolmen tunnin sisällä. Sitä ennen pakkaan hammasharjan ja sen jälkeen menen Turkuun. Hyvä on lähteä juuri nyt.
Hyvä mieli olla vaan. Lämmön väsyttämä ja kahvin kuluttama. Mä tunnen hyviä tyyppejä. En oo ihan vireessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti