7/11/2014

Syön niistä yhden


Joskus asiat muuttuvat olemattomiksi itsestään. Kuin vanhat mustelmat. Värittömäksi ihoksi, kalpeaksi ja kuivaksi. Ei muista millään missä se oli. Oliko se edes. Jalat taitaa olla taas mustelmilla. Kahlasinko minä yöllä kivikossa? Mahdollisesti. Vesi oli raukeaa. Kivet olivat kiviä. Tanssin koko yön kuulokkeet korvissa. Luulen nukkuneeni, mutta ei se ollut unta. Väsymys on unta. Nopeita torkahduksia kielikeskustelun keskellä. En minä tiedä. En minä muista. Sinä.

Tiskaan ensin ja sitten pesen itseni. Vuori sanoi, että muut käyvät suihkussa, mutta minä olen aina pesemässä itseäni kuin esinettä. Koko viikon välttelen tiskaamista ja lopulta tulee eilinen. Jimi Hendrix soittaa ja minä tiskaan. Sitten pesen itseni. Päässä soi runo ja kävelen kirjan ja kynän kanssa kaupunkiin, mutta kaikki tulevat vastaan ja sitten juodaan kahvia.

Juon illalla lisää kahvia, eikä se herätä minua. Red Hot Chili Peppers laulaa ja soittaa ja aamulla Nick Cave veisaa ja Marylle käy huonosti. Kuten aina. Siinä välissä on himatanssit ja viileä yö.

Vesi tulee sisään kuin mies. Kaikki täällä on vähän vinossa. Sohvalla makaa lautasellinen aprikooseja ja Marguerite Duras. Syön niistä yhden. Sitten sitä ei enää ole ja kuitenkin on. Se on vain erilainen nyt. Minun sisälläni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...