9/08/2014

Poliisiasioita ja muita




Metässä 


Prinssi!


Kun naiset puhuvat miehistä, on seurauksena aina pari lisäkiloa (Coelho)

Jotkut viikonloput ovat niin täynnä tavaraa, että herään maanantaina kuuden maissa koomaunesta ja uskottelen vain nähneeni paljon ja vaihtelevasti unia. Se tavara on sellaista kaatopaikkajätettä, jonka seassa on joitakin aarteita. Se kaatopaikka on kyllä sellainen vanhanaikainen, jonne kaikki viedään lajittelematta ja jossa voi viettää päiväkausia. Pienenä me aina ihmeteltiin, miksi me jäätiin kiinni siellä pyörimisestä. Nyt uskon että haju paljasti.

Parhaiten tulen toimeen poliisin ja sammakoiden kanssa. Ja tietenkin Vuoren. Ja jokusen naisen. Poliisi hoitaa poliisiasiat, tai ainakin ne poliisiasiat joita mä niitten kanssa toimitan, aina erittäin poliisiasiallisesti ja mä haluaisin aina halia ja pussailla niitä ja kysyä loputtomiin ohjeita kaikkeen. Ne vaan loputtomiin olisivat asiallisia ja tyyniä ja luotettavia ja järkeviä. Paitsi se yksi poliisi joka kerran oli sitä mieltä, että mun pitäisi antaa mun kamera sille. Sen saa maa niellä. Mutta mennyt viikonloppu sisältää yllättävän monta poliisiasiaa. Kiitos niistä.

Sammakoita mun tekee mieli vaan jututtaa ja joskus vähän pussailla, koska siinä on se jännitysmomentti, että ne oikeesti muuttuu prinsseiksi. Voin tässä paljastaa joskus pussailleenikin. Nykyisin vähemmän, sillä saman asian ajaa miesten pussailu ihan suoraan.

Vuori taas on mun turva ja varmistin ja luottomies. Sitä pussaan silloin kun huvittaa, koska se on valmiiksi ihan paras prinssi. Siis jollekin. Odotan yhä, että Vuori saisi jonkun leipovan ja kodikkaan naisihmisen kiikkiin ja me saatais vihdoinkin raparperipiirakkaa ja popkornia suoraan television eteen. Tähän mennessä on kyllä saatu ilmasta kaljaa. Kerran. Sekin on hyvä. Just eilen mietittiin, että se ilmanen kalja nousee hienosti päähän. Jotenkin se ajatus siitä, että tää ei maksa mitään, on vähän huumaavaa. Vaikkei ihan kaikkea joisikaan ja joutuisi lähtemään kotiin ennen puoltayötä. Voihan se tosin olla se alkoholin vaikutuskin siinä mikä tuntuu humalluttavan.

Yritän oikeastaan vähän uudelleenohjelmoida itseäni, sillä se nimetön äijä, jonka kyllä vois nimetä Äijäksi tässä, sai eilen kärsiä mun lahopäästäni. Me käytiin eräänlaista keskustelua. Keskinäinen kommunikointimme on vähän hakusessa. Se lupasi tulla mun viereen nukkumaan, mutta se menikin itsensä viereen nukkumaan ja päätin että tää oli nyt tässä. Suostuin kuitenkin iltakävelylle, joka istuttiin puistossa huutaen. Tulemme kai aika hyvin toimeen.

Jossain välissä kävi niin, että mies pyysi mua kertomaan ne jutut mitä en aiemmin ehtinyt. Mä olin sitä mieltä, että olen kyllä kertonut kaiken ja päivittänyt tilanteen jo päivällä sätissä. Olin niin tehnytkin. Ei siinä kai mitään, olin vain päivittänyt kaiken suoraan Vuorelle. Ai sori. Kerroin sitten senkin, että mulle on turha luvata yhtään mitään ja sovituista asioista pidetään kiinni. Ja että jos mun kanssa sopii vaikka treffit seiskaksi johonkin, on parasta olla siellä sovitussa paikassa seiskalta, koska minuutin yli seiska mä olen jo mennyt. Miehen mielestä se kertoo vaan siitä, etten ole kovin kiinnostunut niistä treffeistä. Unohdin kertoa, että sillä ei ole mitään väliä, että itse saatan tulla vasta kasilta tai seuraavana päivänä. Senkin unohdin kertoa, että olen silti aina oikeassa, täydellinen ja ajoissa.

Varmaan tekstaisin nyt nää asiat miehelle, mutta miehen mielestä tekstailu on perseestä. Sähköpostikin on. Että jos on jotain asiaa niin voi soittaa ja asia hoituu siinä suit sait. Mun mielestä on ihan turha soitella ellei ole poliisille soittamassa. Inhoan puhelimen pirinää, joten mun puhelin on usein äänettömällä. Eikä mulla ole tapana soitella takaisin. Lapsi on yleisin poikkeus. Ja naiset.

Koska mies päätyi kaiken kivan yhdessäolon jälkeen siihen, että mä vittuilen ja kiusaan, niin myönsin kaiken, mutta tekstailin sille vielä ennen nukahtamistani. Että mulla on tässä nyt tärkee asia mielessä, jonka haluan sulle sanoa, mutta en muista mikä se on, joten tekstaan etten muista, koska on niin hauskaa tekstata. Ja sitten vielä tekstasin että nyt en enää tekstaa. Se otti otti ne viestit maltillisesti. Tykkään siitä vähän.

Vaikka kyllä mä yleensä seiskalta tulen.

Ja ennen kuin oikeasti nukahdin, ajattelin että voisin mä joskus odottaa vaikka 5 minuuttia. Olla armollisempi. Ja muutenkin sitä kommunikointia. On kuitenkin ihmisiä joita saatan odottaa puolikin tuntia tuosta vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...