"Wuthering Heights"

Kukkavarkaissa 

Torilla itkemässä 

Olen yrittänyt kävellä itseni kartalta, mutta urasta päätellen seison yhä torilla ja itken. Yöllä mun unissa seikkailee Hannes Kolehmainen, oikea tossukka mieheksi. En tiedä juoksemmeko me kilpaa, mutta aamuisin väsyttää ja janottaa. Jo ennen heräämistäni juon univettä, monta lasia. Ei se tyydytä, vaikka lisään jäitä. Harvoin minkään himon tyydyttäminen unissaan tyydyttää. On herättävä, on noustava, on avattava hana ja juotava. Voin kertoa, ettei voisi vähempää kiinnostaa.

Jos loppuunkulunutta viikonloppua raskaampi oli se edeltävä, niin tämä viikonloppu oli vain painava. Lannistava painollaan. Että joskus asiat vain jatkuvat ja joskus ei. Toiset jäävät henkiin ja toiset ei. Turhauttava kitinä jatkuu ja ei. Määrällisesti kitinälle ei tapahdu mitään. Elämä on kuin Lapinlahden Lintujen Tarvajärvi-sketsi, jossa seitsemän Tarvajärveä tulee yksitellen kaapista ulos ja sanoo "Sillälailla!". Ei voi olla ihan varma loppuuko se vai jatkuuko loputtomiin. Häly kasvaa ja Tarvajärviä tulee lisää. Sitä toivoo jo että loppuisi tämä ja samalla pelkää että niitä tulee vielä 700 lisää.

Istuin torilla kirjoittamassa. Join kahvia johon minulla ei tainnut olla varaa. Aurinko paistoi ihon läpi. Ihana aurinko. Ajattelin kuinka mukavaa on oppia ja tietää, varsinkin vahingossa. Kuitenkin kurkussa poltti jokin pala, hiili ja peruna. Kävelin pois ja törmäsin mieheen. Sitten sitä alkoi tulla. Puhetta. Puhetta ja lopulta itkua. Itkin ääneen. Sanoin että haluan yhden päivän. Yhden päivän vain. Minun päivän. En mitään muuta. Yhden päivän, jolloin mikään ei paina, jolloin en joudu huolehtimaan, tekemään, vaatimaan, vahtimaan, auttamaan, tukemaan, olemaan olemassa, tavoitettavissa. Yhden päivän, jolloin joku tekee ruokani, kaataa viinini, pesee ihoni ja silittää hiukseni, vaatii puolestani ja huolehtii kaikesta. Haluan olla mykkä ja huoleton. Kiinni ruumiissa ja maassa ja silti ikuisesti poissa jossakin salaisessa maailmassa, jonne ei mahdu muuta kuin minä.

Mies vei minut kahville. Sitten puhuimme naisista. Varastin kukkia. Aurinko jatkoi vain. Läpi viikonlopun, läpi öiden, läpi Hannes Kolehmaisen ja janon.

Laitan punaisen mekon päälle. En jaksa olla musta. Aion myös tehdä kärrynpyöriä nurmikolla.