3/18/2015

Se mitä sanon kun en sano sitä mitä pitäisi



Tähän jokin kiva kuva. 

Mun kuvanottoväline
meni johonkin hukkaan.
En jaksa etsiä sitä.
Turha soitella.

Tänään ainakaan.

Paitsi jos olet mun
elämäni  mies.

Tai siis jos olet
niin keksit 
kyllä
jonkin 
keinon.









Heräsin viideltä. Ihan sekasotkussa viiden tyynyn (uusi ennätys) ja kahden peiton seasta. Heräsin istuma-asennosta ja todellisuuteen sekoittui unenripe, jossa pitelin aivan tuntematonta peittoa sylissäni. Lueskelin vähän. Postia luin ja päiväkirjaa ja kaunokirjallisuuttakin luin kolme sivua, kunnes tajusin, että luen väärää kaunokirjaa. Piti olla se toinen. Ei Saisiota liian aikaisin aamulla.

Tiskasin kahvilasin ja huuhdoin mutteripannun. Menin suihkuun, koska en mennyt eilen. Haisin pahalle ja hiuksissa oli vähän liisteriä, paperipölyä ja ripaus kuivunutta homejuustoa. Vettä tuli kolme desiä. Onneksi sain sen pannullisen kahvia. Muuten olisi taas taloyhtiön riesana muutakin, kuin yllättävä vesikatko. En ole puhtaanraikas vieläkään.

Hoitelin kalenterimerkintöjä kuntoon ja lassosin avaruusmiestä. Eipä kun eilen lassosin avaruusmiestä. Tänään aurinkoa ja kirjaimia. Kissa huusi. Sekin halusi vettä. Saatanan vesi.

Kiersin galleriat ja menin kahvilaan jatkamaan lukemista ja juomaan vettä. Herra 68 v kysyi olenko käynyt armeijan? Voi en minä. Hän kun juoksi Cooperin testissä 2850 metriä vuonna 1966, vaikkei ollut urheilullinen. Minäkin olin melkein jo syntynyt silloin. Mutta eihän sitä sissisotaa niin paljoa enää käydäkään. Riittää kun ampuu niitä ohjuksia oikeaan aikaan ja oikeaan paikaan. No niinhän se taitaa riittää. Eli on niistä nykynuorten taidoista sillä lailla hyötyä, että osaavat enteriä painella. Ai mitä? No ei, kunhan tässä. No oletkos sinä vielä koululainen? No en minä oikeastaan enää. Niin en minäkään, valtiotieteiden maisteriksi luin, mutta se on jo ohi se koulu ja siitä Mikkelin pojasta tuli Helsinkiin korkea virkamies, mutta nythän se on lakkautettu se Mikkeli. Niinhän se on, kun on nämä keskitykset ja uudistukset.

Kotona on vettä. Ruskeaa. Odotan että se vähän vielä kirkastuu tai sitten jatkan homejuustohiuksilla. Hiekkapöly on hangannut piilolinssin puhki. Sekin vielä. Postiluukusta tuli palkkalaskelma. Kolmas palkkapäivä tässä kuussa. Voi hyvät hyssykät. Annan kissalle vettä. Koko rahan edestä. Naapuri alkoi juuri riehua. Se imuroi masentavan monta kertaa viikossa. Imuroi ja siirtelee kaikkea. Miksei se tee jotain vaikka aivoillaan välillä?

Menen nukkumaan. Herään kahden peiton, viiden tyynyn, yhden hiuslenkin, yhden kissan, kahden pinnin ja villasukan vierestä. Kello on 17.47. Menen suihkuun. Sitten vain menen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...