Mut jos sa tiedät ja voit virkkaa, virka,
mist' alkaa oikein polku Kiirastulen,
nopeemmin että ehtisimme sinne.
Dante, Jumalainen näytelmä
Tänään nukuin pommiin. En vaan osaa herätä. Kun kello soi 6.40 niin herään kasilta. Kun kello soi kasilta, herään viideltä. En tiedä missä ajatukseni ovat, mutta tänään on ollut mahdottoman paska päivä. Lohikäärmeitten kokoontumisajot. Kaikki mikä voi kevyesti mennä päin vittua, on sinne mennyt ja uponnut. Sellaista pientä kiusaa. Ei mikään itsemurhasyöksy Alpeille (aika pähee tapa lopettaa elämänsä), mutta kuitenkin. Hukkaantuneet avaimet, purkaantuva pipo, lapsi ilman hanskoja, lapsen kypsä isä, yhteinen toteamus siitä, että nyt on paska päivä, todella paska. Pieruverkkarit ja draama niitten hakemisessa. Puhelut, sekä lapsen että isän. Jäätyminen auringossa ja raivokkaat tekstarit. Lapsen kanssa kommunikoiminen potenssiin kymmenen. Oletus ja hätä siitä, että lapsi on jätetty jonnekin ostarille "paskavammasuuskohtauksen" vuoksi. Drama Queen potenssiin kymmenen, itsekkyyden huipentuma. Äidin ja lapsen marttyyrikuolemat. Anteeksipyynnöt ja -annot. Uusi raivo. Miten minä olen saanut aikaiseksi kasvattaa tuollaisen eläimen, voi luoja! Varastettu kauppakassi ostoksineen. Kaksinkertaiset ostokset. Kissan oksennus. Päänsärky. Jääteen metsästys. Järjen ääni. Suosikkirommin katoaminen baarista. Viimeinen oljenkorsi. Haalea sovinto ja toive paremmasta, pieni rauha. Käveleminen. Ja lopulta, uupuneitten kokoontuminen kotiin ja luovuttaminen. Kuuma suihku ja jättilatte soijavaniljamaidolla ja kanelilla. Sen juominen jää kesken kun lapsi alkaa oksentaa. Oksennuksen rapsuttelua kaakeleista ja sieltä sun täältä. Sitten valvon sen unta. Laitan viltin päälle ja silitän käsidesikädellä sen hiuksia. Oma uni ei tule. Äidin uni ei koskaan tule. Vauvana se laattasi päälle, neljä kertaa yössä. Olin sokeana unettomuudesta. Neljät vuodevaatteet. Maailman paskin äiti. Anteeksi kun oon niin huono lapsi. Yhyyy.
Toivoin, että joku ottaisi minut huostaan nyt heti. Pedofiili tarjoutui. Vituttaa. En jaksa vitsejä. Varsinkaan pedarivitsejä. Minun mielestäni oman, tai vaikka naapurinkin lapsen nussiminen tai mikä tahansa räplääminen, ei ole hauska juttu. Edes siihen viittaaminen. Olen aika synkän tosikkomainen asian suhteen. Tykkään enemmän tilannekomiikasta, niistä kadonneista avaimista ja siitä, mihin kaikkeen se johtaa. Mutta niille pedarijutuille kai nauraa helpoiten ne, joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta tai jotka vasta lämmittelevät ajatuksen tasolla naapurin Heikkiä, 5 v.
Tällaisissa päivissä on parasta se, ettei tarvitse miettiä pesisikö ikkunat tai viilaisiko kyntensä tai pitäisikö laittaa tukkaa jotenkin. Sillä ei ole mitään väliä. Nämä päivät ovat kaikessa kusipäisyydessään salamannopeita käänteissään ja kuluvat kolminkertaisella pikakelauksella. Ja kohta on uusi päivä. Oksennuksen äänet ovat vaienneet ja lapsen hengitys on miehekkään katkonaista. Sänkyni on vallattu ja kissa on vienyt sohvan. Mietin voisinko nukkua olkkarin matolla. Nukun siinä usein kun tunnen itseni uupuneeksi.
»Kas tuonne», varjo lausui, »astukaamme,Dante, Jumalainen näytelmä
miss' ontto näkyy luola uurtuvaksi;
me siellä vartokaamme uutta päivää.»
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti