4/03/2015

Esimerkiksi




Tasan yhdeksän vuotta sitten lapsi sanoi, että loska pöllyää. Mietin tätä kävellessäni kalakauppaan ja takaisin. Yhdeksän vuotta. Räntäsade kiihdyttää. Joka päivä sataa jonkinkokoista rättiä naamaan. Flunssa poikii. Kaikki tapahtuu tänään ja yhdeksän vuotta sitten.

Ihmeellisiä ja näkymättömiä asioita. Mantelitumake sammuu ja testosteroni lisääntyy. Itkettää ja panettaa. Itkettää ja naurattaa. Yritän pitää suuni kiinni, mutta se on peliautomaatti, joka syytää jatkuvaa jackpottia kanssaihmisen päälle. Mukana on sammakoita, loukkauksia, vittuja ja satunnaisia rakkaudentunnustuksia. Siltikään en sano mitään. Tunnustan lähinnä niille, joilla on jo tieto. Ettei tarvitse ryhtyä rohkeaksi. Lasken hiljaisuutta päässäni, sitä kestää kolme minuuttia. Sitten se taas valuu yli.

Ehdinköhän joskus tehdä itsemurhan ennen kuin kuukautiset alkaa? Muusalla oli jokin hyvä ajatus siitä, kuinka pitäisi kantaa pyssyä mukana, että ehtisi aina tiukan paikan tullen ampua itsensä.

Viikko sitten tapasin pitkästä aika tutun naisen, joka sanoi että tämä elämäni on suoraan hänen elämästään. Tuli aivan kylmät väreet. Vaikka sanojen tarkoitus oli kai jotakuinkin olla lohdullisia. Ei kenenkään elämä voi olla tällaista, ei edes minun. Jotkut kyllä tietävätkin sen, eivätkä lähetä pelastuspartioita harhailemaan mun hoodeille. Kyllä nainenkin tietää. Voimme hymyillä tälle epätodelle todellisuudelle.

Joitakin taas hämmästyttää, kuinka vähän murhan- ja itsemurhanhimoinen tai murheellinen olen arjessa ja todellisuudessa. On hyvä pitää monta totuutta. Ei pääse vesi seisomaan ja sammal kivettymään. Puhuin toisenkin naisen kanssa. Siitä, kuinka mukavaa on, että välillisesti miehen kautta löysimme toisemme. Näin on hyvä. Heti kohta törmäsin mieheen kadulla. Sanoin että oi, juuri puhuimme sinusta. Mies otti heti itseensä. Se kai luuli, että olemme kiinnostuneita sen elämästä tai tekemisistä. Unohdin sanoa, ettemme ole. Olemme kiinnostuneita omasta elämästämme. Ei me olla heti leikkaamassa miehen kikkeliä irti, kun mainitsemme hänet sivulauseessa. Eihän miehessä edes ole tarpeeksi munaa siihen. Mutta ei siis muutenkaan leikattaisi. Pois se meistä. Ja kaikella hyvällä. Millainen nainen valitse sellaisia miehiä? Voi sitä naisparkaa. En minäkään silti kuljeskele kylillä kiukuttelemassa pahoja puheita, jos en hyviäkään. Kun on muutakin tekemistä.

Esimerkiksi:

Kuunnella Kämäräisen soittoa ja itkeä. Ja sitten itkeä ja nauraa pelkästä onnesta. Musiikki pelastaa aina. Oli Kämäräisellä lappuhaalarit tai ei. Nojata kaverin sääreen ja tuntea lämmön virtaus läpi keinonahkasaappaan. Ihanaa kun ihmisissä on lämpöä, rauhaa ja lihaa.

Saada kunnollisia orgasmeja.

Syödä yöpizzaa Vuoren kanssa.

Kävellä yöllä.

Sopia haastatteluja juuri niiden ihmisten kanssa joiden kanssa haluaa kerrankin puhua rauhassa ja odottaa ja jännittää niitä kivalla tavalla.

Pelastua.

Haaveilla.

Haistaa.

Katsoa uusin Tuhkimo, jossa prinsessa saa takuuvarmasti prinssinsä ja todeta, ettei se tee minuun minkäänlaista vaikutusta.

Kuunnella tätä laulua koko päivän.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...