Mikä minua ihastuttaa

Lipsahdin eilen ihan vähän työn puolelle. Tänään nukuin sitä pois. Olen kamalan väsynyt ja siihen päälle vielä hirveän väsynyt. En jaksa asetella sanojani. Tein listaa, jonka mukaan minun tulisi toimia jokunen päivä, jotta saisin itseni kiinni. Ahdistuin.

Aloin kirjoittaa listaa asioista, jotka ihastuttavat minua. Se alkoi näin.

- Kun joku kaataa lasiini viiniä.
- Kun joku sanoo etunimeni, vaikkei tarvitsisi.
- Kun joku kirjoittaa hyvin.
- Kun ajattelen jotain ihmistä vahingossa ja ensimmäinen kuva joka mieleeni tulee, on se ihminen hymyilemässä.
- Kun joku ei halua pelastaa minua.
- Kun joku ei puhu minusta sukunimelläni.
- Kun joku on tuntenut minut kymmenen vuotta, eikä kertaakaan ole arvostellut. Ja kun se haluaa pitää sen kunniaksi juhlat.
- Kun joku panee minut niin sekaisin, etten muista etunimeäni tai sukunimeäni.

Vapun jälkeisissä nukun erikoispitkät päiväunet. Nekin ilahduttavat, sillä päiväuni on aina erikoista yöuneen verrattuna. Kahden tunnin päikkärit vastaavat jotain. En nyt muista mitä piti sanoa. Jotakin esitystaiteeseen viittaavaa. Sisältönä hirveästi seksiä, elämästäni kadonneita ihmisiä ja kirjoitettuja kirjeitä ja viestejä.

Uniponnistelujen jälkeen olen pirteä ja pizzavalmis. Lupasin lapselle. Nykyään ei oikein voi luvata pizzaa ellei hälytä myös Vuorta ja Muusaa paikalle. Muusa tulee kunhan ehtii. Rötkötämme sohvalla ja kuuntelemme toistemme valitusininää ja aivotonta hekotusta. Puhumme epäilyttävään sävyyn käsiaseista ja ihmissuhteista, samalla kun lapsi etsii netistä pommiohjeita. Olen yhä vaan väsynyt ja vähän epätyytyväinen. Sanon että minäkin haluan jonkun, mutta en tiedä kenet ja millä ehdoilla. Ja kuinka olen niin laiska, että tuskin jaksan tavata ketään. Haluan jonkun, jonka kanssa voi vaan olla. En mitään runoilevia hörhöjä tai itseriittoisia taiteilijoita, vaan jonkun joka on jotenkin kasassa. Eikä tarvitse paimentamista tai roiku hameenhelmassa kiinni kuin uhmäikäinen. Tai seuraile kadulla. Ja senkin vielä, että alan taas ajatella sitä, että oikeasti olenkin kamala ja ärsyttävä nainen, josta kukaan ei voi välittää. Ja siitä miten viime vuoden pelkät panotilastot olivat niin masentavia, että niiden edessä on pakko pysähtyä. Ja kun tässä nyt koko ajan tapahtuu kaikkea. On ikävä N:n luo Helsinkiin ja siihen puheeseen jossa me voidaan olla. Ja plaa plaa, käsiase ja sinko.

Lapsi paistaa viinirypäleen kynttilän liekissä. Sitten se paistaa tomaatin. Muusa lähtee ennen elokuvaa ja lapsi pesee löytämällään kemiallisella yhdisteellä rahaa ja jatkaa pommiohjeitten metsästämistä netistä. En viitsi raaputtaa taikinaa pöydästä. Kuuntelen vähän lisää Frank Sinatraa. Ja aamulla uudestaan.

Kaikki on hyvästi. Ihastuttavaa. Minulla taitaa olla kaikki. Ikävä kyllä kaikkeen ei aina sisälly kaikki.