6/05/2015

Mennen, Prinssi Rohkea ja olematon huonekasvi

Prinssi Rohkea




Tykkään näistä päivistä, joina teen mahdollisimman vähän töitä. Jää aikaa antaa asioiden ja ihmisten  tapahtua. Ja sitten ne tulevat päin ja tapahtuvat. Ei yleensä se, mitä toivoisin, vaan jotakin aivan ja aina muuta. Tätä päivää ei olisi ilman Vuorta, rakasta naista, lasta ja uusinta deittiäni. Mennen teki kahvioharit ja minulle jäi kivasti aikaa lukea paperista päivälehteä. Siellä oli muurahainen joka kykenee räjäyttämään itsensä. Se oli jännä. Myhäilin muurahaiselle, kun pöytääni saapui Prinssi Rohkea. Ajattelin että saapukoon, ei tämä tästä ainakaan huonommaksi mene, vittusaatanaperkele. Prinssi soitti noin viisi kappaletta huuliharpulla. Vain minulle, yksityinen konsertti. Aurinko lämmitti. Hymyilin rohkaisevasti. Sitten Prinssi sammui. Jotenkin tajusin, että juuri tämä on minun elämääni. Aina. Vittu aina.

Hipsin Vuoren luo turvaan ja tankkaamaan haleja. Minussa ei ole mitään vikaa. Minulla vaan on tankki tyhjä ja kovalevy tiltissä. Ja siitä naisen luo, tankkaamaan naispuhetta, haleja ja viisaita sanoja. Muista nukkua, sun kovalevy on täynnä. Kaksi viikkoa ainakin kestää levätä. Lepää. Otettiin auto alle ja käytiin noukkimassa teini mukaan. Mentiin joka paikkaan, Ikeaan ja voikukkapeltoon, kahville ja kirppareille. Ikean lihapullien voimalla teini kuunteli sinnikkäästi kaiken naispuheemme. Huomautin, että tämä on kasvatustapahtuma; et sitten ole ihan urpo naisten kanssa kun vielä muutaman vuoden kuuntelet meitä. Teini oli pitkämielinen. Viimeiseltä rastilta se ohjasi meidät miehekkäästi ulos, käskemällä rauhallisella äänellä sulkemaan silmämme ja kävelemään ovelle. Kyllä siitä mies kasvaa. Kotona se ihmetteli, että huonekasvin noutamiseen Ikeasta saatiin kulumaan viisi tuntia. Näin se menee. Varsinkin kun sitä huonekasvia ei hankittu. Se ei ollut kai tarkoituskaan.

Nyt etsin kuumeisesti korkokenkiä kaapin perältä ja juon kahvia uudesta muistokupistani. Päivä jona Mennen teki viimeiset oharinsa. Tai ihan sama mitä teki. Aamu on kaukana. En muista sitä ollenkaan. Teini on lähdössä pariksi päiväksi maalle ja minä aion vallata tämän talon. Nukun missä sattuu, makaan milloin huvittaa, laulan kun laulattaa, enkä tiskaa enää koskaan. Saatan päästä grillaamaan poikien kanssa. En aio olla yksi pojista aina, joten nyt on jostain taiottava ne saatanan korkokengät.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...