...näillä on tarkoitus kävellä esimerkiksi 4 kilometriä tai juosta paikasta toiseen?
Helvetti varmaan on paikka, jossa kävellään korkokengillä ja somessa kaikki on kaikkien kavereita. Mä olen selkeesti matkalla sinne. Tosin pidin kenkiä vain vartin jalassa ja kopsuttelin niillä kahvinkeittoon ja takaisin. Ei toimi. Varpaat murskautui. Luut katkeili.
Koko talo on taas pantu sekaisin. Hinkkaan seksiä irti keittiön tasolta ja lattioilta. Noin 65 cm korkea pino aineistoja, joista yritän päästä irti tai eroon, on yhä kaikkialla. Pinon päällä on muistokahvikuppi täynnä kylmää kahvia soijavaniljamaidolla. Ulkona tuulee ja on kylmä. Juhlat odottaa.
En ole varsinaisesti toipunut eilisestä, eikä tämä päivä ole oikeastaan vielä alkanut. Aamulla mietin, että ilman eilisen turvamiehen läsnäoloa iltariennoissa, saattaisin olla satama-altaassa. Niin hukkaantunut ja hukkunut olo minulla on. Tartun vaikka kiveen ja avaudun sille.
Mutta tästä mennään läpi, itseinho haalenee päivä päivältä, kun itsearvioinnin laatu normalisoituu. Ei tähän tarvita muuta kuin tarpeeksi unta ja armoa, hyvää kahvia ja pari päivää itkua. Iloa on jo ja vähän hymyä.
Kaupungissa on komediafestarit. Ne on joka paikassa. Yrjöä. Eilen mietittiin naisen kanssa, että pitäisi olla enemmän julkista itkemistä. Ettei olisi niin iso tabu potkuraivoitkeä tuuleen ja kirkua siinä samalla. Tarvitaan paljon enemmän stand up itkua. Festivaaleja ihan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti