6/19/2015

Universumin nokka vuotaa




Muistatteko sen tunteen, kun olette olleet kolme viikkoa sikainfluenssassa ja syöpähoidoissa ja milloin nyt missäkin ja vihdoinkin luulette olevanne valmis. Maailmaan. Korkkarit jalkaan ja kesän kivoimpiin juhliin menette. Ei huolen häivää. Pitkittynyt lepokausi on tehnyt teistä zenin. Olette suihkunraikkaita, nälättömiä ja lääkitys on kohdallaan. Olette nukkuneet pari vuorokautta ja uneksineet siihen päälle. Aamuyöstä vielä furminoineet kissan. Kaikki on hyvin. Kaveri käsipuolessa. Kahvitus balanssissa.

Ilta sujuu oikein mukavasti. Taide on kaunista. Ne pienet leipäpalat joiden päälle saa itse läimiä voita maistuvat nekin hyvälle. Juttelette sellaisten ihmisten kanssa kuulumiset, joiden kanssa ette ole yli puoleen vuoteen nähneet. Ai sinustakin on tullut mummo. Voi onnea. Olette melkein sivistyneitä ja oikeita naisia siinä sivussa. Välillä vähän itkettää jotain, tupakkipaikalla tai vessassa. Se on vain elämää. Vitutus balanssissa.

Jossain välissä alkaa vähän tympiä. Ensin käytte sanomassa dj:lle, että viittitkö tulla töihisi, kun en jaksa kuunnella tuon jazzrumpalin sooloja enää. Ja kun riemulla ei enää ole rajaa, päätätte tappaa. Vaikkapa Muusan.

Aamulla pitää pyytää anteeksi/tarkistaa onko se elossa. On se. Voi kiitos Hakala minkä teit. Meidän täytyy nyt puhua. Soitan pian. Ja sitten hikinen tappokauhu valtaa mielen. Se siis elää. Nyt se tulee ja tappaa minut. Vihdoinkin. Ehdinköhän pestä tukan tässä välissä. En ehdi. Kuolen tukka likaisena. Mutta saan vapautuksen ja räkäiset hihitykset päälle. Ystävyys velvoittaa. Ei mihinkään tietenkään. Kenet minä oikein tappaisin jos en sinua. Minua ei olisi saanut vielä laskea ihmisten joukkoon ilman valvontaa.

Illalla olette yhä elossa. Ilmassa on kyllä ruudin katkua, mutta se hälvenee tuulettamalla. On aika tehdä hyviä päätöksiä. Universumin nokka vuotaa. Kissa aivastelee. Lapsella on äänenmurros.

Ensin lopetan itseni.
Sitten aloitan alkolakon, koska se ei tällaisessa tilanteessa auta minua yhtään. Ainakaan rentoutumaan. Ainakaan voimaan paremmin.
Sitten vedän turpiin universumille.
Sitten muutan Ouluun.

Näin niitä päätöksiä nuijitaan.

Kiroilen online Ouluun. Oulu kiroilee takaisin. Onko nyt juhannus. On muttei vielä. Tästä on hyvä jatkaa. Katsotaan kohta yhdessä elokuvia. Ei yhtään Tarkovskia eikä Bergmania, etten vahingossa tee uusia itsemurhia. Merkitsen muuttopäivän kalenteriin.

4 kommenttia:

  1. Mulla oli tuo sama juttu baarissa/keikoilla (Faarao Pirttiaho & Talmud Beach) viime viikon keskiviikkona. En vaan jaksanu yhtään. Ja tiesin jo lähtiessä että vittu että tulee vituttamaan: lähdin silti, toivoin törmääväni johonkin tiettyyn ihmiseen: no tietenkään sitä ei tapahtunut. Pelasin hyvän ystävättären kanssa Trivial Pursuitia ja voitin mutta täpärästi. Mietin koko illan tilaavani jotain ruokaa mutta ei sekään sit toteutunu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faarao Pirttikangas! On kyllä minun idoli. Elämä olisi kirkkaampaa, jos Faarao olisi täällä vaikka kerran kuussa keikalla. No melkein se onkin.
      Luulen että blogimiitin aikan ei kannata mennä baariin. Tai sitten juuri silloin kannattaa. Kaikki on matskua.

      Poista
    2. –kangas, eikä –aho. Mistähän mää sen Ahon muistin. Väärin kuitenki. Virhe. Ja kukaanhan ei tiedä mitä tapahtuu blogimiitissä. Mutta mitä tapahtuu blogimiitissä pysyy blogimiitissä.

      Poista
    3. Mistäs me sitten kirjoitetaan tänne ja sinne?
      Eihän se oikeastaan ole enää blogimiitti, kun muutan sinne asumaan. Moni on jo kysynyt toiveikkaana milloin olen häipymässä kaupungista. En ole hennonut sanoa, että todennäköisesti muutan vielä tänne takaisinkin. Sain melkein jo kyydinkin sinne, tosin se menee Disneylandin kautta. Ei paha.

      Poista

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...