7/16/2015

Aamuöiseen sateeseen




Kävelin eilen iltakahvilta kotiin. Yökahville. Ei ollut puhelias olo. Jo päivällä olin tajunnut, etten ollut sanonut sanaakaan, ääneen, neljään päivään, kenellekään. Oikeastaan viiteen. Kahvia tilatessa tunsin kieroa riemua siitä, kuinka vaikeaa se oli. Saisinko kahvin. Sillä...kermalla? Ja sitten sellaisen...mikä se on...jäävesi?

Piirtelin muutaman kiekuran luonnoskirjaan ja kuuntelin ihmisten hölinää. Se alkoi pian kuulostaa mylvinnältä. Ja tajuttoman turhalta. Paskalta. Varpaatkin jäätyivät. Kävelin takaisin kotiin ja pysähdyin vielä terassille juttelemaan miehen kanssa. Se sujui jo helpommin. Vaikka piti miettiä joitain sanoja. Ja sitä, montako luuta on ihmiselukan kädessä. Ehdin huomioida, että minulla on viisi sormea. Ne taipuvat. Jouduin matkalla vielä todistamaan ja miettimään naista, joka istui puistonpenkillä ja keskusteli aistikkaasti kumppaninsa kanssa. Kiersi rannettaan ja intti. Tarkemmin nähtynä tajusin, että partneri oli näkymätön. Naiselle ei. Hän oli sivistyneen tuohtunut ja ranneliike kiihtyi. En kehdannut pysähtyä, mutta kehtasin hidastua. Olenkohan minä joskus samanlainen. Olen tosin jo vuosia puhunut ääneen sienille. Myös näkymättömille.

Aamuyöt tai auringonnousut vietän enimmäkseen pihalla ja puskissa ja varastelemassa pioneja. Auringon noustessa maailma on oma ja häiriötekijät pieniä. Lemmikit on sinisempiä aamulla aikaisin. Siis ne kukat. Minäkin, koska on aika kylmää. Muun ajan keitän kahvia ja leivon lihapullia. Syön ja juon. Ja imeskelen jäisiä mustaherukoita, jonkin puutteeseen, oletan.

Yksityisillä elokuvajuhlilla olen katsonut vihdoinkin Richard Linklaterin trilogian rakkautta ennen sitä sun tätä. Before Sunrise, Before Sunset ja Before Midnight. Ekan kohdalla itkin kaksi sekuntia kohdassa 16 min. En tiedä miksi. Toisessa itkin saman verran, kohdassa 9.30. En tiedä miksi. Kolmanen kohdalla en tehnyt mitään missään kohtaa. Paitsi keitin kahvia ja panin Ethan Hawken ja Julie Delbyn siksi aikaa pauselle.

Olen itsekin vähän pausella. Tekee hyvää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...