Pirtulakkoa ja kahvivanukasta

Hetkellinen ikävä kotibaariin 

Reilu vuosi sitten surkuttelin sitä, kuinka vaikeaa täällä kotimaassa on luoda sujuvaa vakiobaarikahvilasuhdetta. Lisäksi minulla on yksinkertaisen simppeli metodi asettaa paikkoja boikottiin. Lähes mahdottoman yksinkertaisista syistä. Olen tässä asiassa pikävihainen ja ehdoton. Joissakin paikoissa siedän paskamaistakin kohtelua, jos sillä on vahva viihdearvo. Kotibaari Arenyksessa oli tällainen. Josen voittanutta asiakaspalvelijaa ei ole eikä tule. Mennenillä oli kieltämättä hetkensä. Viimeistään eilen, lähtiessäni kotibaarista, niittasin sille mielessäni lopulliset viisi ja puoli tähteä. Sain mukaani kipeästi tarvitsemani drinksun. Kermapönikän. Olen vieläkin iloinen. Kyllästin sillä juuri kahvini. Minut on helppo tehdä onnelliseksi.

Toinen ilonaiheeni on aloittamani pirtulakko. Koska P on ollut pirtulakossa jo muinaisista  juodaan litran pullosta jaloviinaa henkan vessassa pilkkuun asti, koska meillä on nää festarit -ajoista, hän on nyt johdattanut minut Alkon alkoholittomien juomien hyllylle ja esitellyt lähimarketin tarjonnan kädestä pitäen, mumisten lyhyitä, mutta uskottavia asiantuntijalausuntoja. En tiedä voinko sanoa olevani varsinaisesti pirtulakossa, sillä juon kuitenkin välillä pilsneriä. Kotibaarikin laittaa sitä valmiiksi kylmään minua varten. Viikon neuvottelujen tuloksena on hintakin asettunut kohdalleen. Se on 10 senttiä vähemmän, kun neuvotteluissa useasti ehdottamani summa.

Kolmas ilonaiheeni on kahvivanukas. E teki sitä minulle. Sitä suunniteltiinkin noin kolme viikkoa. Soittolistat ja kaikki. Kutsuttiin muutama muukin merkityksellinen ihminen sitä nauttimaan.

S: Ketä muita tulee?
E: En tiiä vielä..
S: Miehiä ei tule.
E: Ei nii! Herrajumala!
Hui kauheeta, säikähdin.
pelkkä m-sana.

Ikävä kyllä vaikutamme vähän miesvihamielisiltä. Todellisuudessa ei vihata miehiä ollenkaan. Minä ainakin vihaan vain ihmisiä. Siinä on vissi ero. Kahvivanukkaassa ja miehissä on jotakin samaa. Molemmat useinmiten häviävät tai tulevat loppuunkalutuiksi noin minuutissa. Onneksi niitä saa kaupasta lisää. Onneksi mulla ei ole rahaa.

Yöllä tajusin, että kun minä lopun, niin sitä ei saa enää mistään lisää. Hetkellinen ikäkriisi. Saattoi se ikäkriisi johtua siitäkin, että pääsin keskelle tyttöjen juttuja eilen. Kummatko kengät ja mikä vaate ja mitkä korvakorut ja laukku ja kampaus ja laitatteko minullekin silmiin rajauksen ja pitääkö laittaa uimapuku ja otanko pyörän enkä kypärää ja Kari Tapio ja lähtöbiisi ja baariin nyt äkkiä ja tänään ei juoda oikeestaan mitään mutta otetaanko viinipullo puokkiin heti kun on juotu nää. Kaikella lämmöllä, se oli kivaa. Ihanat naiset.

Ai niin ja kivaa oli tavata elävänä fb-kaveri. Ihan yllätyksenä. Aateltiin mennä naimisiin, mutta se sitten jätti minut ja lähti toisen naisen matkaan. Vaikka se toinen nainen oli menossa Vuoren kanssa naimisiin ja minun piti päästä bestmaniksi. Olen vähän pettynyt. Tänään olen kuunnellut finnhitsejä kahdeksan tuntia putkeen ja pessyt taas vähän vähemmän vihreää tukkaani vielä vähemmän vihreäksi. On sellainen krapulaton krapula. Luulen että juuri nyt ihan pian ja kohta on sopiva sauma muuttaa Ouluun. Ihmisviha vaatii uusia uhreja.