11/09/2015

Kissa oksentaa jossakin





Meidän on näyteltävä sää, ilma, tuuli, myrsky,
                                       sade,
                                valaistus, ja vuodenaika,
niin kuin sen joka täynnä vapaata tahtoa

        on riippuvainen kaikesta.

- Paavo Haavikko


Aamuyöstä sanat kuolevat kuin muistokirjoitus. Minulla on perinteinen tapa kirjoittaa. Ymmärrettäviä sanoja, todellisuutta. Tilkitsemättä. Yön jälkeinen aamun kohina herättää minua. Myöhässä. Haavikko makaa sulkeutuneena harmaalla matolla. Kuka siitäkään välittäisi ellen minä. Neljältä yöllä olemme hetken yhtä. Juomatta punaviiniä luen punaviinistä. Lasin muoto ja viini joka loppuu. Valo joka kasvaa pimeydessä, mitä pidemmälle pimeys minussa ehti. Minun huoneissani. Valve päättyy. Olen yksi maailman valehtelijoista ja kiertolaisista. Kierrän kaiken tärkeän. Hullu halu kirjoittaa on koko päivän ja yön kestävä valo. Ei lihalla niin väliä, kun on näppäimistö ja kaikki maailman kahvi.

Kissa oksentaa jossakin ja Haavikko vain makaa. Kissa on käynyt salaa mutustelemassa kukkia ja Haavikko on kuollut. Haavikko on käynyt salaa makaamassa kukkia ja kissa on kuollut. Näiden kanssa vietän aikaani. Pidän parvekkeen ovea selällään, jotta marraskin pääsee apajille. Se kietoo varpaani siniseen.

Jossakin odottaa arki. Se on jo tässä. Puolentoista tunnin bussimatkan takana on toinen maailma. Kahvi on paksua kuin mustikkasoppa. Makeutan sitä. Juon espressoni puolen litran lasista. Valehtelen. Se on kolmen desin lasi. Minulla on oranssi villapaita. Kokonaisen eilisen minulla oli pyjamantapainen päällä ja katsoin Kuolleista nousseiden toisen tuotantokauden putkeen. Viimeksi perjantaina olen puhunut ääneen ihmiselle. Makasin ystävän sohvalla ja inisin ja pulputin. Kaikki kynttilät paloivat ja kaikki värittömyys oli muuttunut eriväriseksi. Niitä perinteisiä, miehet, maan matoset, naiset, lapset, ruoka, raha, itseinho, rakkaus, tajuttomuus, seksi, hiukset, taide, elämä, väri, koti ja kaikki kysymykset näihin liittyen. Otatko lasillisen punaviiniä?

Varmuuden vuoksi blokkaan vähän kaikkea. Enimmäkseen ihmistä. Kauhu laimenee, raakuus vaimenee. Veri virtaa hitaammin ja jää läikkinä lattialle. Se vuotaa kantapään kautta ulos minusta. Laitan siihen laastaria. Kaikki on vielä jäljellä. Paitsi pala verta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...