1/25/2016

Miesvapaa viikko



On varmaan turha valittaa räkää, kun näillä keleillä istuu partsilla kahvittelemassa. Paras lääke, mitä viikonloppuna löysin, oli Tarantinon Hateful Eight. En nähnyt ekaa kertaa elämässäni Tarantinon elokuvaa, mutta ekaa kertaa elämässäni söin elokuvateatterissa sipsejä. On kivaa, kun asioita tapahtuu ekaa kertaa elämässä. Silloinkin oli hauskaa kun näin ensimmäisen Tarantinon elokuvan, mutta nyt oli paljon hauskempaa. Nauroimme P:n kanssa samoissa kohdissa ja popsimme grillimaustettuja perunalastuja. Olen antanut periksi, eikä tunnu missään. Seuraavaksi hylkään tyhjät mustavalkoisia taide-elokuvia pullistelevat teatterit ja siirryn kuurouttaviin jättisaleihin, joissa äänentoisto rikkoo korvat, mutta hukuttaa sisäänsä sipsipussin rapinan. Elokuvasta minulla ei ole pahaa sanottavaa, se oli viihdyttävä, veikeä, verinen ja luminen. Vain kahvia kohdeltiin kaltoin. Joku myrkytti sen.

Jatkoin itsehoitoa kotona teellä ja villasekoitelangalla. Puoleltaöin tuli kotibaarista soitto. Että täällä me kaikki (en saanut selvää ketkä kaikki) ollaan, mutta missä sä olet? Täällä ei ole mitään ilman sinua! Sanoin että minä neulon tässä lapasta. Soittaja oli se ihana nainen ja minä selitin, että minun ei tarvitse enää käydä baarissa, kun olen ulkoistanut sen poikakaverinkin etsimisen hänelle. Että onko siellä mun uusi poikakaveri? Ei se ollut, koska ainoa listaamani vaatimus tai toive on se, että sillä täytyy olla kiva ääni. Se on vähän suhteellinen käsite, joten ei sen pohjalta voi oikein toimittaa mulle mitään. No hyvä muna piti myös olla, mutta tottahan se on, ettei noilla pitkälle pötkitä. Eli minun töytyy nyt ryhtyä listaamaan toiveitani. Siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Paitsi se huomio, että sen täytyy sitten kohdella minua hyvin. Se kuulosti kyllä hyvältä lauseelta. Ehkä ulkoistan listan laatimisenkin naiselle. Todennäköisesti universumi taas innostuu ja laittaa harjoittelijansa asialle ja lähettää tänne jonkun puistattavan tekotaiteellisen militanttihipin, jolla on laajenevia mielenterveysongelmia ja mukanaan puu jota halaa. Tervetuloa etukäteen.

Unohdin sen panemisenkin perjantaina, heti kun astuin ulos ovesta ja pääsin raikkaaseen talvi-ilmaan. Ja varsinkin kun pääsin kotibaariin asti, sillä jotenkin on alkanut kaikkineen tuntua siltä, ettei kotipesää voi liata millään seksiorkkuorgioilla. En ole raahannut kotibaarista ketään mukaani, sitten vuoden...öööö....en muista. Voi tietty johtua siitäkin, etten mä itse ole varsinainen catch. Viime vuoden panotilastotkin on tekemättä, mutta koska edellisvuoden tilastot olivat niin masentavia, en aio niitä tehdäkään.

Johnny Depp teki minuun vaikutuksen, sillä hän oli ilmeisesti tehnyt kotitehtäviä ja käynyt sisäistämässä parit koodit. Yhden se tarkisti. Harvalla sytyttää yhtä hyvin kuin Johnny Deppillä. Se on kovin taitava. Ja tuoksuu niin hyvälle. Ei se ole pelkästään se pyykinpesuaine. Kävin Sokoksen ja Iisalmen Halpa-Hallin pesuainehyllyillä tarkistamassa. Mutta ei se kyllä ole Mennenkään. Työterveys vannotti minua olemaan kiltti Johnny Deppille. En tiedä miksi, koska minä en erityisesti ole mitään Johnny Deppille. En lisää tähän, että kukakohan vannottaa ketään koskaan olemaan kiltti minulle. Kesken kaiken. Kesken lauseen. Ole kiltti Sarille. Ei minulle tarvitse kenenkään erikseen tulla olemaan kiltti. Jos et ole, niin et ole.

Sunnuntaina jatkoin räkähommia. Yritin Tarantinoa, mutta ei toiminut. Seuraavaksi kokeilin González Iñárritun The Revenantia, sillä näkemäni trailerin perustella siinä esiintyy aikuiseksi kasvanut Leonardo DiCaprio. Taas oli valkokangas miesenergiaa pullollaan. Lunta, jäätä ja verta silmänkantamattomiin. Puolentoista tunnin kohdalla oli sellainen positiivinen kohta, jossa pari äijää pyydysti lunta kielensä päälle. Se oli kahden ja puolen tunnin mittaisessa elokuvassa sellainen seesteinen kohta, jossa kamppailu jonkun voiman kanssa oli seisahduksissa. Myöhemmin DiCaprio ratsasti (Peppi Pitkätossun) hevosella rotkoon, suolisti sen ja meni sen sisään nukkumaan. Siinä kohtaa ajattelin, että tämän voisi nyt jättää vaikka kesken, mutta en jättänyt. Koska räkä pysyi jotenkin aisoissa.

Myöhemmin juttelin P:n kanssa. Sanoin, että miesenergian suhteen alkaa olla aika täyteläinen olo. P kysyi että pitäisikö sitä käydä viikolla taidenäyttelyssä ja syömässä. Pitäisi kyllä, jos jaksaa herätä. Sitten sain hienon ajatuksen. Pidän miesvapaan viikon. Seesteinen kohta elämässä. Heti sen jälkeen voi pitää valtakunnallisen  kansainvälisen Ole kiltti Johnny Deppille Sarille -viikon.

Aamulla heräsin tukkoiseen nenään ja hirvittävään päänsärkyyn. Kahvi jäi kesken ja lämpö nousee. Voisi Miesvapaan viikon lisäksi pitää flunssavapaan viikon.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...