Kiva päivä

Kiva päivä. Sanoin joskus viikko sitten. Parvekkeella, puoli seiskalta aamulla, sukkasillani, tupakoimaisillani, kahvi höyryten. Sanoin samaa koko viikon. Olen herännyt. En olisi arvannut muutama kuukausi sitten. Jotenkin se tiedottomuus aina vaihtuu tietoisuudeksi, itsestään, vaikkakin hitaasti. Äkkiä muistaa, ettei ole esimerkiksi halunnut aktiivisesti kuolla pitkään aikaan. Eikä itkenyt.

Kuinkakohan paljon elämänmittaisesta ajastani menee kuoleman kanssa piehtarointiin. Vain vähän enemmän kuin pitäsi, luulisin. Lopun aikaa  nieleskelen pakkasta ja aurinkoa, luonnonvoimien vietävänä. 

Kaikki on ollut niin unohduksissa ja hakusessa. Mutta jossakin tässä se aina on, melkein saavutettavissa. Muistot, tuoksut, tunteet ja se muu, työ ja työstäminen. Muisti ja aika ja ajattomuus. Märät vaatteet, nuotiot, tähdenlento, Aikuinen nainen Pilluralliauton ikkunasta ja vodkaa pullonsuusta, narkkarit, käveleminen hiljaa, istuminen laiturin päässä ja sen sanominen ääneen, että nyt olen valmis. Ja mitä sitten tapahtui, on tapahtunut jo, sitä ei enää ole, mutta se on tässä olemaisillaan, koko ajan. Sitten siitä tulee muistomerkki, arpi.

Unissa ja valveilla minulla on muistoja, joita en ole jaksanut muistaa. Ne ovat vain muistoja, eivät mitään aktiivista. Lämpöä, hajuja, hikeä ja silmiä. Öitä ja auringonnousuja ja ne ovat täällä taas, uusina ja ennenkokemattomina. Joka päivä. On asiallista mainita ne ääneen aamukahvilleen.

Miesvapaa viikko menee pieleen. Annan periksi aikaisessa vaiheessa. Istun Muusan kanssa baaritiskin umpeen ja mutisen miesvapaasta. Sumpussa partojen, mahojen, partavesien, ruutupaitojen ja lopulta myös sekavien naisten keskellä. Huomaan yhden asian. En halua pois. Mennen on vahingoniloinen. Että katso nyt hei vähän.

Suhde toiseen ihmiseen voi olla samalla sekä antoisa että vastenmielisen kuvottava. Kuvailisin suhdettani Menneniin jotenkin niin. Tuolla todellisuudessa meillä on ollut varsin hyviä istuntoja, mutta täällähän ei ole kysymys todellisesta todellisuudesta, vaan Jumalan sanasta ja se Jumala olen minä. Tie ja totuus. Mennen ei ole läpensä paha, vaikka haiseekin aina, varsinkin lauantaisin, pahalle. Se juoksentelee ympäri baaria halailemassa ihmisiä. Huomautan, ettei se ikinä halaa minua, ei ikinä, vaikka rakastaakin minua silmittömästi. Se sanoo että rakkaus vain ilmenee toisin. Voimme pian viettää vittuiluvuosipäivää. 

Sormista lähtee voima. Ranne on kipeä ja kulttuurirahasto ohjeistaa vakuuttamaan faktoilla ja visioilla. Herkullinen...visio. On vähän vaikea ilmaista se, mitä tekee, kun tekee kaikkea, eikä sitä pakettia oikein saa kategoriaan mahtumaan. Ja siihen päälle vielä laulut. Mikä minä olen sanomaan että teen yhtään mitään. On tässä muutakin tekemistä.

Kuten syöminen, naiminen ja leipominen. Ostan voita ja sitruunaa ja juustoa ja keksejä. Teen niistä tahman ja tamppaan kaiken päälle purkillisen lemon curdia. Mies tekeee minulle samalla ruokaa. Tosi hyvää ruokaa, ei todellakaan mitään makkarakeittoa. Elokuvaa ja elävää dialogia. Nautin kotoisasta olostani, mutta tahman vien pojille baariin. Syntymäpäivätahmaa kaikille. Se on tappavan hyvää.

Tekokuu on tullut kaupunkiin ja saa osansa tahmasta. Vastustan sen vittuilua kevyesti 28 tuntia. Se ei ehkä ole uusi ennätys, mutta koska minulla on uusia resursseja ja voimavaroja, se on ihan hyvä saavutus. Näytän sille listaa unelmieni miehestä. Se nauraa ja sanoo että tässähän minä olen!  Se täyttää yhden kohdan listalta. 183 cm pitkä. Ei taida riittää. Kaikella rakkaudella. Vastustuskykyni herpaantuu vain pieneksi hetkeksi. Siksi aikaa kun mumisen torilla jäähyväisiä. Tekokuu käyttää sen hetken hyväkseen ja työntää itsensä suuhuni. Loppu on taas yhtä tahmaa. Orgasmikierre laahaa väsyneenä nurkissa ja irtohiuksia kaikkialla, kipeitä raajoja ja mustuneita kosketuksia. Aamulla juomme kahvia parvekkeella ja poltamme tupakkaa. Ajattelen että kiva päivä taas.

Ei ole valittamista. Sanon Muusalle, että tarviin sellaisen joka on kipinämies ja apinamies. Muusa sanoo, että tarttet apinamiehen lasertykeillä. Apinoiden planeetan. Kyllä Muusa tietää. Rakastan sen viisautta ja rakastan sitä, että rakastan sitä näin. Ja rakastan sitä, että se rakastaa juuri kaikkea sitä mitä rakastaa.

Olen todella hereillä. Ole kiltti Sarille - viikko on kyllä onnistunut yli odotusten.