4/02/2016

Vihaan miehiä



Miehet ovat ihania. Ajattelen niitä osittain kartoittamattomana erämaana, ikihonkien tuoksuna, väkevänä tuulena joka tarttuu naiseen kuin kuivaan heinään ja polttaa sen poroksi. Ajattelen miehiä karvaisina eläiminä, joiden turkki tuoksuu raa'alle lihalle ja savulle. Ajattelen miehiä tanakasti seisovina kuusina, joiden äärellä levähtää ja olla suojassa sateelta.

Rakastan miehiä. Niitä jotka hymyilevät ja uskaltavat seisoa ihmistä - ihmettä - vastapäätä ja katsoa suoraan silmiin ja sanoa yksinkertaisia asioita. Niitä jotka tarttuvat käteen tai olkapäähän ja suutelevat lohduksi. Niitä jotka eivät pelkää olla olemassa ihmisenä, epätäydellisenä ja samalla kauniina.

Rakastan miehiä jotka kulkevat omilla teillään ja tuovat sieltä lahjoja. Hirviä, riekkoja ja suklaata. Kukkia ja munkkeja. Rakastan miehiä jotka keittävät makkarakeittoa ja silittävät hiuksia ja sanovat että olet mahtava. Vaikka poskilla on räkää ja itku kaivertaa sielua. Rakastan miehiä jotka eivät pelkää pelkoa.

Rakastan miehiä, jotka tekevät asioita käsillään. Myös miehiä jotka tekevät asioita munallaan. Ja aivoillaan, ennen kaikkea aivoillaan. Miehiä jotka huolehtivat lapsistaan ja miehiä jotka rakastavat. Rakastan miehiä, jotka eivät ole turhan tärkeitä ja turhamaisia. Rakastan miehiä, jotka ovat ennen kaikkea ihmisiä. Niitä jotka luovat maailman aina uudelleen tai ainakin auttavat siinä. Miehiä jotka kuulevat ja näkevät.

Vihaan miehiä. Niitä miehiä, jotka ovat pelkkää jättömaata ja mutaa. Limaisia juurakoita ja paskavettä.

Vihaan miehiä, joiden aivoissa kiehuu kemikaalicoctail, joka sumentaa ajattelun. Inhoan miehiä jotka eivät ymmärrä muuta puhetta kuin omansa ja jotka tekevät siitä uskonnon. Militanttihippiuskonnon, joka on säälimättömän karkea kaiken inhimillisen äärellä. Itsesäälissä kelluvia puolimätiä miehiä, joiden katse on kirkas kuin puhdas pirtu ja joiden kädet ovat tahmeina paskasta ja runkkuspermasta.

Vihaan miehiä, jotka säälivät itseään ja puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Vihaan miehiä jotka sylkevät ja oksentavat hourailevan puutteensa naistensa päälle ja lyövät nyrkillä päähän ja potkivat. Vihaan miehiä, joiden kurjuuteen löytyy aina syy jostakin muualta. Vihaan miehiä, jotka oikeuttavat tappamisen ja raiskaamisen ja häirinnän sillä, että ihminen ei muka ymmärrä leikkiä eikä läppää. Vihaan miehiä jotka itkevät pelastusta ja jos eivät sitä saa, ottavat sen väkisin. Vihaan miehiä jotka sekoavat ja suuttuvat ja naamioivat sen suureksi rakkaudeksi. Vihaan miehiä jotka astuvat fyysisen koskemattomuuden rajani yli ja tallovat kuin siat tulipaloisessa karsinassa.

Vihaan miehiä jotka ovat täydellisiä ja niitä jotka ovat lahja maailman naisille. Vaikkakin väkisin. Kuole oksennukseen vitun homo.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...