4/20/2016

Tänään kotona







Pitäisi pakata. Tiskaan.
Pitäsi tiskata. Juon kahvia.
Etsin kirjaa ja sekin pitäisi pakata. Alan lukea.
Pitäisi imuroida. Lakkaan varpaankynteni.
En osaa päättää olisivatko ne sitten punaiset, mustat vai siniset. Ajattelen pyytää Anjalta apua, mutta en tiedä osaako sekään päättää tällaisia mullistavia asioita kesken kaiken kiireen.

Kaksi avokadoa on puskenut tietään läpi kevättalven ja nyt ne tunkeutuvat ulos siemenestään. Tomaatit pitää koulia ja basilika. Ja jostakin on noussut sitruunapuu! Aivan sama, mutta seuraavaksi lopetan tiskaamisen, pakkaamisen, paperityöt ja itseni pesemisen ja alan kaivella multaa. Myöhemmin istun jo vakiopaikallani junassa ja seuraan kun oma hiki kiertää iholla. Luulen että jotkut jumalista ovat olemassa. Junaan ehtimisen jumala nyt ainakin.

Junassa minulle pitää seuraa maailman kaunein junalapsi, taidokkaasti hennatatuoitu Habibo, jonka nimen lausun uudelleen ja uudelleen ääneen. Hihitämme ja kuiskailemme. Habibo esittää tiukkoja kysymyksiä nelivuotiaan varmuudella. Vastaan niihin rehellisesti ja junavaunullinen ihmisiä saa tietää minusta muutaman intiimin yksityiskohdan.

Mietin koko päivän tavallisia asioita. Esimerkiksi sitä, kuinka monessa kaupungissa minulla on hammasharja odottamassa. Espoo, Helsinki, Kuopio, Iisalmi ja Oulu. Onkohan Turussakin ja Barcelonassa? Tulevaisuudessa saattaisin haluta hammasharjan vaikka Pelloon tai Nuorgamiin. Minulla ei kuitenkaan ole kiire.

Olen lasten kanssa läsnä. Kiellän Antti Tuiskun kuuntelemisen, mutta laulan Frontside Ollien mukana ja tahtiin. Katson toisella silmällä kun uhanalainen manaatti hakkaa naamaansa youtuben lasiseen seinään. Tyttöjä naurattaa. Tanssin ja tiskaan ja laulan. Saan tästä palkkaa. Ei minulta mitään puutu.

Kävelen valoisassa illassa ja kokovetisessä sateessa toiseen kotiini. Pia päästää koirat ovelta irti ja ne haukkuvat, juoksevat kiinni minuun, hyppivät vasten, ynisevät ja hinkkaavat. Minä rapsutan ne piloille, pulputan niille ja sitten alan itkeä. Rakkaudesta. Naistensaunan jälkeen umpioudun väsymykseen ja puhtauteen, kietoudun peittoon kuin mieheen ja valvon untani. Sen keskeyttää vasta herääminen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...