Hyvä ystäväni on palannut takaisin tähän maailmaan. Lopussa, ennen lähtöä, on kiitos seissyt ja lähialueiden hitaat ja ujot poikamiehet ovat kosineet yksinkertaisin sivulausein ja kantaneet lahjoja. Jos ystäväni olisi mies, hän olisi ollut jo useamman vuoden varattu itselleni, mutta koska minäkin olen nainen, on kaupungin paras naisaviomiesaines yhä vapaa. Saamaan, antamaan ja kulkemaan.
Tällaiset suhteet sopivat minulle. Eihän siitä ole edes puolta vuotta kun on viimeksi nähty. Omenapuu kukki ja kävelin vähän surumielisesti hymyillen läpi kaupungin. Miehen kanssa ei tällaiseen pysty.

Miehen mielestä olen saanut yliannostuksen Deadwoodia. (Voi olla, sillä katsoin kaikki tuotantokaudet putkeen. Sattuneista syistä en nuku paljoa, joten minulla on nyt myös uusi pipo ja hämmentävän värikkäät sormikkaat.) Levottomat suunnitelmani sesonkibordellin avaamisesta ja erilaisista täydellisistä murhista, ovat kylväneet häneen tämän epäilyksen siemenen. Ikävä kyllä tajusin senkin, etten ehkä itse pääse toisitoimiin. Ohitin puhuessani ammattiopiston puolenpäivän bakkanaalit, jotka eivät kätke sisäänsä savupilveä ja jokaisen opiskelijan suusta valuvaa sylkeä. Pilvi on todellinen ja sylki on liukasta. Miten niistä nuorista toivoista irtoaakin niin paljon limaa? Kun syksy etenee, on ammattiopiston kohdalla todellinen vaara liukastua ja loukkaantua vakavasti. Päätin värvätä siltä seisomalta koko tupakkapaikan sesonkihommiin. Työharjoitteluun. Mies ei suostunut sanomaan, panisiko mieluummin parikymppistä neitokaista vai viisikymppistä madamea. Suostumattomuus ja miehen historia parikymppisten ihmenaisten parissa, nosti tapetille sen tosiasian, että madame jää rietastelussa maksunkerääjän rooliin. Täytyy siis harkita uudelleen. En ole myöskään täysin varma, haluaisinko edes riistäen rahoittaa sitä loputonta sylkimäärää.

Hyvän ystäväni kanssa jatkoimme siitä mihin joskus keväällä jäimme. Hänen ehdoton hyvä puolensa on se, että hän jaksaa muistuttaa minua miesten olemassaolosta. Kahvittelupaikkamme liepeillä on myös eräänlainen aikamatkailun ja aineellistumisen solmukohta tai asema, jonka toimintaa seuraamme silmä ja sukukalleudet kovana. Sieltä nimittäin pulpahtelee nukketyttöjen lisäksi aika vetävän näköistä miesmateriaalia. Tänään pääsimme seuraamaan Kit Haringtonin aineellistumista. Alkoi panettaa. Ystäväni katsoo silmä(kin) kovana Games of Thronesia. En ole itse koskaan päässyt sarjaan sisään. Katsoin sitä joskus ajanlaskun alussa jokusen jakson, mutta jokin tauko televisiossa tai oikea elämä tulivat väliin. Ystäväni kertoi, että sarjassa tapetaan kaikki pääosanesittäjät ja että seitsemäs tuotantokausi on tulossa, vaikka ilmeisesti kaikki muistakin sarjoista lainatut komeat miehet on jo kuudennella kaudella tapettu. Kiinnostuin heti. Tappaminen kiinnostaa aina. Ehkä murrun jo tänä yönä ja aloitan uuden kaulaliinan ja villahousut. Ja turkin. Villasukat. Kuusi tuotantokautta saattaa tehdä minusta pienen käsityöpuodin.