Päivät ja yöt sekoittuvat. Nukun päiväunet ja näen unta jossa leikkaan palan käsivarrestani ja paistan sen pannulla. Leikkausta edeltää hermostunut kirurginveitsen etsintä, mutta kun löydän sen, mietin pitäisikö iho kaltata ennen leikkausta vai leikkauksen jälkeen. Ja ei kun etsimään puukkoa. Muistelen siantappoa, silloin kaltattiin jälkikäteen, ymmärrettävistä syistä. Pala on niin pieni, että kalttaan leikkauskohdan ensin.

Herätessä ei ole enää nälkä. Enkä ole varma, kannattaako päiväkahvilla katsella Hannibalia. Teen vähän tee-se-itse-sähkötöitä ja roikun hikisenä katosta. Itken vähän. Tiskaan vähän. En uskalla lukea sähköpostia. Tähän on tultu.

Jospa vain soittaisin yhden puhelun. Kokeilen ensin, osaanko seistä yhdellä jalalla kaatumatta. Ote maan pinnasta on silloin todellisempi.