28.2.2010

 

Oli ihan hyödyllinen se raastin sitten. Sain raastetta. Tyyppi luulee varmaan että olen jotenkin vajaa ihminen kun minulta puuttuu kaikenlaista. Minusta on mukavaa olla puutteessa. Enkä varmaan ikinä osaisi valita kaikista maailman raastimista minulle sopivinta. Vegaani on alkanut kutsua minua suomalaiseksi naiseksi ja huomauttelee minulle etteivät Torontossa naiset ikinä suostuisi siihen mihin minä. Enkä tarkoita mitään seksileikkejä nyt. Alan tajuta että puutteeni ja vikani ovat ihan kansainvälistä tasoa. Tosin sen tajuamiseen ei paljoa tarvita.

Tänään annoin sen sitten taskuparkkeerata mersun, koska en vaan olisi koskaan saanut autoa siihen koloon. Onneksi oli pimeää, eikä kukaan tunnistanut. Torontossa naiset teettävät sellaiset asiat miehillä. Kun sitten ajoimme kotiin niin pidin huolta etten aja päin punaisia. Ajoin vaihtelun vuoksi yksisuuntaista väärään suuntaan. Liikaa portviiniä ja kuumelääkkeitä. Se laulaa mulle Patsy Klinea I'm sorry, so sorry (ja nauraa koska se on sen mielestä I'm Sari, so Sari).Mutta se saa sen anteeksi koska on Mary Margaret O'Haran ja Feistin kaveri ja on kätellyt Leonard Cohenia. Saa laulaa mitä lystää.



 Aiemmin päivällä Tehtiin Paulin ja Aatoksen kanssa kokeita mikroaaltouunilla ja karkeilla. Juutuupi on vaan tukossa eikä suostu lataamaan eksperimenttiä. Laitan myöhemmin. Suosittelen jo nyt kuitenkin kokeilemaan kotona. Suosittelen myös että kukin tahollaan työntää veitsen leivänpaahtimeen.

27.2.2010

 

Ihan vitusti joutuu ihminen tekemään töitä peruselannon eteen. Mun kotona on majoitettuna mies joka EI HAISE MILLEKKÄÄN. Minähän tunnetusti vihaan vieraan miehen kusen hajua, mutta tämän miehen kusikaan ei haise. Olen ihan ihmeissäni. Tänään menin tahallani heti sen jälkeen vessaan, mutta ei mitään. Ihan kun sitä ei olisikaan. Paitsi silloin sen huomaa kun se tekee ruokaa (se haisee) ja soittaa jotain soitinta. Hanurista tykkään. Mulle ei kukaan koskaan oo soittanut hanuria aamupalaksi.

Se myös leikkaa paksuja viipaleita kurkkua, ripottelee niitten päälle pippuria ja työntää mun nenän eteen. Jaetaan sitten ne kurkunviipaleet. Se tykkää mun tavasta juustohöylätä juureksia tai kuorimaveitsisuikaloida niitä.Se sanoi ettei ole ikinä tajunnut että noinkin voi tehdä. Tänään se osti minulle raastimen. Minusta on parissa päivässä kehittynyt mainio vegaaninruokkija (jonka täytyy ottaa huomioon myös maitoallergia.)

Eilen tein sille bulgarialaista sienisalaattia (tai ainakin väitin niin). Se menee näin:
suolasieniä aika paljon (liota niitä yön yli tai kiehuta suola pois ja jäähdytä)
etikkaa 1/2 dl
öljyä 1/2 - 1 dl
paljon persiljaa
paljon valkosipulia

tee kaikesta marinadi ja lisää siihen sienet, anna maustua 15 minuuttia tai jotain.

Sitten tein porkkana-bataatti-inkiväärisuirua. Eli kuorimaveitsellä vaan kaikki suiruiksi, vähän hunajaa ja mitä nyt kaapista löytyy. Kypsennetään ja lisätään joukkoon hädissään vaikka kidneypapuja. Sikahyvää.

Se tykkää myös siitä kun ajelen mersulla ja laulelen. Tänään lauloin Fly me to the moonia ja ajoin päin punaisia. Se sanoi että aika hyvin multa se laulu ja että varmuuden vuoksi mun pitäis aina ajaa päin punaisia. Sanoin että oon vaan niin kännissä, että unohdan seurata liikennettä.
 

Kuvat ylhäältä alas:
greippi keittiössä
Bob videolla (käännös Sari Hakala)
Musa: Bob Wiseman ei edes kuorsaa.


23.2.2010

 

Olin tänään töissä. Oli ihanaa. Tunsin itseni ihan ihmiseksi hetkittäin. Työpäivissä on tyhmää se että ne kuluvat joskus liian sukkelaan alta pois. Muissa päivissä on ihan samoja vikoja. Miksi pitää elää kaikki päivät?

Kävin ostamassa Marseillesaippuaa jostain maksimakasiinista tai mikä se oli. 400 g ja melkein 2 €. En jaksa kaivaa kuittia. Ajattelin sillä pestä itseni huomenna.

Löysin kaapista nappikokoelman ja otin yhdestä kuvan. Otin sen sitten suuhuni. Voisin alkaa leikkiä jonkun ammattilaisen kanssa sellaista "Arvaa nappi"-leikkiä, jossa pitää vaikutusten mukaan tunnistaa nappi. Voisin vaikka vannoo että tää on diapami. Mä en kyllä ymmärrä mitä se mun nappikaapissa tekee. Mun nappikaappi on muuten siivouskomero. Tai joku taloudenpitoon liittyvä komero jossa on monta hyllyä ja alimmalla hyllyllä on kahvinkeitin joka oli siellä jo silloin kun muutin tänne. 

En tykkää kahvinkeittimistä.
En tykkää leipäkoneista.
En tykkää yleiskoneista.
En tykkää surinasta.

Mun paasto vähän repeilee. Söin tänään mehukeittoa. Olen laihtunut viikossa kolme kiloa, eli oksuilu vie jonkin verran kaikkea pois. Yritin eilen katsoa kotipornoa, mutta aloin itkemään. Tänään itkin muuten vaan. Puhuin vähän itselleni ääneen. Ihan kun olisin ollut joku toinen.

En oo kai ottanut niitä lääkkeitä joita mun pitäis ottaa. En muista missä ne on. Luen runoja ja yritän vaipua. Lorcaa.

21.2.2010

 

Minullahan on sellainen tilanne päällä etten pysty juomaan viinaa tai syömään ruokaa. Tänään söin vähän tota samaa mitä Pilvi eilen. Parsakaalia. Järsin myös vähän kiiviä, mut se ei oikein luonnistunut, laitoin pois. Oon laattaillut ja jotenkin siinä sivussa joutunut kevätpaastolle.

Paasto on edennyt niin että tänään oli sellainen energinen päivä. Makasin puolet enkä yrittänyt oksentaa lapsen ruokiin kun niitä keittelin. Alan epäillä että tässä on joku juttu takana, semmonen omapää juttu. Riittämättömyys olla, mikä johtaa lopulta olemattomuuteen. Tänään siis sanoin runotyttömiitingissä että taidan alkaa paastolle ja ai mut mähän oon jo.

Paaston plussat: 
Nälkä menee pois kolmantena päivänä.
Vesi maistuu hyvältä, kuten vissykin.
Kevät (-26) on just hyvä aika, tässä ennen pääsiäisen pupunnylkiäisiä.
Ruokaan ei mene rahaa, saati jalluun ja punkkuun.
Tulee hassu olo.

Paaston miinukset:
Varmaan kohta tulee nälkä.
Saattaa kuolla.

Eli koska söin tänään parasakaalia niin en edes ole paastolla, kunhan ketkuilen. 

Ostin tänään maitokaupasta uuden naamarasvan ja shampoota, en jaksa kuvata niitä, mut se naamarasva ei sovi mun naamaan. Tuli ihan punakaksi. Jotain Lumenea varmaan.

Tyttö: ihan pihalla
Musa: http://www.youtube.com/watch?v=duuuBuiqbPk
Kuvat ylhäältä alas:
- taivas tänään
- kun kysyin lapseltani mitä se on mun sitruunalle tehnyt, niin se vastasi että kiduttanut  tietenkin!
- paastovettä pullosta

18.2.2010



Lupaamani ravinto. Nautitaan virtuaalisesti.

17.2.2010



Olen suorittanut sikatarkkaa sisätutkimusta ja sisältötutkimusta. Aikoinani nauttimani ravinto on tullut roiskuen ulos suusta ja pyllystä ja olen jotenkin tyhjän päällä. Sisältä tyhjä. 


Mun suurin ongelmani on kaipaus. Ja vapaa suhde piirrettyyn hahmoon. Tietty festivaaliherkkyys joka sisältää paljon rakkautta, itkua ja itseinhoa. Mun toiseksi suurin ongelmani on oma pääni ja se äänettömyys. Piirroshahmon hellyys on muuttunut torjunnaksi ja torjunta on muuttunut  hiljaisuudeksi. Kaipaan sitä ääntä koska kaipaan vaan. Tätsit.


Mulla on myös yksi juttu joka ei ole ollenkaan ongelma. Se on mun tyhjentymiseni joka vie kilon läskiä päivässä. Mitenkään ihannoimatta ihmisiä pienuuden tai suuruuden mukaan  katselen kun kehoni valuu itsestään ulos, ei syö, oksentaa, paskantaa ja samalla kerää voimaansa uudelleen. 

Nainen: kuten aina
Video: Da Toilet production
Kuva: Laukkutuliainen Barcelonasta
Kuva: Jotkut tyypit rannalla
Taustalla: Star Wars legoleikki "Tää jossain vaiheessa tappais sen"

15.2.2010


Ylinnä: käpynen
Keskellä: Ikea Barcelonassa
Alla: Omakuva Barcelonassa

On vähän venynyt tämä kotimatka. Ihan ilman oma syytä. Lento A oli myöhässä ja myöhästyin siksi lennolta B, joka tietenkin oli lentänyt ihan ajallaan. Sain uuden lennon C, joka lähti pari tuntia myöhässä, joten myöhästyin junasta jolla olisin päässyt kotiin. Samalla tiesin myöhästyväni töistä tänä aamuna. Matka Barcelonasta Kuopioon saattaa siis kestää kevyesti 24 h. Ja  vielä helpommin 26 h.


Ja sitten me löydettiin siansorkka ja banaania roskiksesta ja mä heittelin sitä miestä muovailuvahalla naamaan. Se muovailuvaha oli keltaista ja sitten tein muovailuvahasta maalitaulun sen otsaan ja pienen keltaisen käsiaseen väkersin siitä vahasta ja ammuksen ja ammuin sitä miestä suoraan maalitauluun. Jo helpotti. Stalkattiin yhdessä kiimaisia kissoja. Pussasin sitä vielä lentokentällä. En ole ottanut kahten päivään lääkettä. Soitin sille miehelle maailman kamalinta musiikkia ja sanoin että tää on ihanaa ja haukuin sitä kusipääksi ja saatanan idiottiksi ja paskiaiseksi. Sekään ei ole ottanut lääkettä, mutta on luultavasti nukkunut jonkin verran lähtöni jälkeen.

En käynyt missään turistipaikoissa, katedraalia katselin sieltä primavera koirankusetuspuistosta. Katselen niitä lähemmin sitten kesällä. Tykkään hiljaisesta Barcelonasta. 



Laitan myöhemmin vielä kuvia elävästä ravinnosta. Siis liikkuva kuvaa, koska ravinto tosiaan liikkui siellä.


Musa: Leonard Cohenia looppina Spotifystä.
Nainen: muovipussimainen, sitkeä
Mies: hirviömäinen ja suloinen
Juna: aikataulussa

13.2.2010

Barcelonassa ovat hedelmät ja vihannekset oikein hyviä. Parempia kuin Siwassa, mehukkaampia ja maukkaampia ja lisäksi sen hintaisia että niitä voi kuka tahansa ostaa säkkikaupalla. Tai siis en tiedä voiko mutta me ostimme kyllä.

Sitten Barcelonan keitiömestarini teki niistä ihanaa ruokaa ja sen ohje menee jotenkin näin:
Monta bataattia
Inkivääriä
Monta tomattia
Monta sipulia
Monta valkosipulia
Monta papua
Paljon mausteita
Tehdään niistä kolme erikokoista kattilallista ruokaa.


Don Simon viini muuten maksaa marketissa 0,85 €. Eli mitä enempi täällä dokaa, sitä enempi säästää.

Ja mitä panemiseen tulee niin ihan vähän vaan.

Tyttö: ei yhtään aamukännissä
Musa: ei oo
Barcelona: sataa jo

8.2.2010

Yhtenä päivänä ostin lipun Barcelonaan. Menen sinne torstaina. Kiva mennä. Siellä on kevät.
Yhtenä päivänä kuuntelin kun äiti torui pientä lastaan joka möyrysi onnellisena lumihangessa. "Älä viitti sotkee ittees, älä pane suuhun, on niin likasta." 
Yhtenä päivän aloin taas vuotaa verta. Vittu sanon minä. 

Yhtenä päivänä tajusin että kaikki on muuttunut vähän punaiseksi mun elämässä. Toisena päivän ajattelin että teen siitä kuvakirjan.  Otin valokuvan. Ja toisenkin. Niissä on punaista.

Tyttö: No nainen mä jo oon
Valokuvat, ylempi ja alempi: Välipala koulusta palaavalle lapselle, Työpaikan partsilta. Punaista.

2.2.2010

 

Kävin eilen hakemassa lounasta ja palasin Seppälän jämäalekorin kautta. Ostin kahdet kalsarit. Vasta tänään huomasin että niissä on jotan saatanan strasseja. Ne maksoi yhteensä 6 €. Koska mun kaikki, melkein kaikki vaatteet on mustia, niin ihmettelen suuresti tätä värillisten kalsareiden hankkimisvimmaa. Ja punaisten. Kai se johtuu kuluneesta punaisesta tammikuusta. Paitakin tai mekko mikä lie on punainen. Ei mitään uskottavuutta. Tai sitten mä olen tosi pahasti rakastunut tai masentunut. Tai sitten mua vaan panettaa.

Tänään söin paahtoleipää juustolla ja mustikkahillolla Tainan luona. Teimme kovasti työtä, puhelimme pillujuttuja, taidejuttuja ja eriteasioita. Söin myös puolikkaan piparin jossa luki "Isälle".

Tyttö: pää hajoo
Kalsarit: Tulliportinkadun Seppälä, Kuopio
Lautanen: Tainan 
Leipä: Ennen ja melkein jälkeen