8.2.2011


Mulla on paljon sympatiaa rouva Metsälää kohtaan. Toivon etten ikinä joudu yhdenkään kotihoitsun armoille, saisin sydärin siivotessani jälkiäni. Aloin Pilvin jutun luettuani pelätä että mä kuolen ja joku läheinen tulee ja pääsee jäljilleni. Mulla on aika villit viikot edessä nyt jos alan siistimään kotia sellaiseen siveelliseen kuolemakuntoon. Mitä mun läheinen sanoo kun se löytää noi metriset dildot? Ja mun päiväkirjat joissa on listattu aina vuoden lopussa kenen kanssa oon pannu ja monta kertaa ja oliko siitä mihinkään? Kenen kanssa oisin halunnu panna mutten saanu tai unohdin ja kenen kanssa panin mutta ei ois missään nimessä pitäny, enkä edes saanu?

Mun maanantaimuotokuvaaja soitti eilen ja ilmoitti tulevansa tänne koska mä en ollut mennyt sinne minne piti. En mä voinu kun mä nukuin ja uneksin siitä New Yorkista kunnes mun puhelin alkoi huutaa että Shake that ass!  Jostain syystä koko maanantai kaatui mun syliin puheluina ja viesteinä ja ennen kun mä olin herännyt mä olin sanonut kaikille joo. Nyt mun viikko on ohjelmoitu kun Avaruusseikkailu 2001, eli ihan hienosti mut jotain saattaa matkalla mennä vituiks.

Sit mä keksin että mä ostan nyt sen printterin joka on ollut ostoslistalla vuoden.Väärin keksitty. Mä kannoin satakiloisen ammetta muistuttavan vehkeen keittiön lattialle ja aloin säätää. Vartissa varmaan valmista. Taas väärin. Mun ulkoinen cd-asema ei lukenut ammeen asennuslevyä, koska sillä on ollut joku oma Avaruusseikkailu 2011. Mä tein ulkoiselle asemalle sellaisia temppuja joita Mikrobitti tuskin suosittelee ja sain sen varmasti ikuisesti mykäksi. Ihan tyynenä. Mut vois tän jälkeen palkata jonnekin kiduttamaan joko elektroniikkaa tai lihaa.

Vaikka olin ihan tyyni niin ajattelin että mä tarvitsen nyt miehen. Sellaisen jolla on auto ja joka ajeluttaa mua esim. elektroniikka- ja lihakaupoille. Sellaisen joka kantaa sen saatanan elektroniikan mun lattialle ja onnistuu ohjelmoimaan sen toimivaksi. Sellaisen joka keittää kahvia ja silittää mun päätä jos mä haluan itse kamppailla kotivehkeitten parissa ja pelastaa mut aina, vittu ihan aina. Ja jonka mä voin kietaista kelmuun jos mua huvittaa. Ja on tietenkin sen yli 180 cm pitkä. Mun tehtäväksi jää painaa enteriä silloin kun mua huvittaa. Mut tää on unta vainen. Viimeksi kesällä mä "korjasin" yhden (miehen) macin pinnillä tai jollain pinseteillä. Miks kukaan ei asenna ja korjaa mun kaikkia juttuja? Vittusaatana.

Onneks mä löysin mulle mukavan työn. Mä lähden Disneyhin prinsessaksi. En ole vielä päättänyt mikä mä olisin. Ehkä Sleeping Beauty, nukkuisin vaan kunnes joku tulee suutelemaan. I want to become part of the magic.

Ja tänään mä vien järkyimmät dildot uffille ja punaiselle ristille ja kaiken mahdottoman elektroniikan vien roskiin.

1 kommentti:

  1. Mua vähän pelottaa olla riehuva kotihoitsu, sanoisin että meillä töissä ollaan kyllä sallivampia makkaran ja röökin suhteen kuin mitä koulussa. Mutta koulussa tiedetään varmaan enemmän kaikesta.

    Mä olen katsellut asuntoja vähän sillä silmällä, nyt ois helppo muuttaa kun ei oo mitään tavaroita mitä tarvii siirtää. Siirtää vaan itsensä toiseen osoitteeseen.

    VastaaPoista