28.2.2011




Oi kun mä rakastan maanantaita. Tänään olen kävellyt itseni ihan ajatuksiin. Maanantaiajatukset pyörii päässä ja vähän sunnuntaikin. Mun ja Pilvin ja Ilonan elämässä tapahtuu traagillisia asioita. Yksi traagillinen asia on tietenkin se että jätin itsemurhavuoroni käyttämättä. Luuseri itsetappaja olen, mutta kun oli kaikkea muuta ja jotenkin on niin heikot resurssitkin nyt. Mulla löytyy korkeintaan buranaa jostain vessan lattialta. Toinen traagillinen asia on semmonen hys hys-homma, mutta seuratkaa roskapaskalehtien roskapaskajuttuja. Me ollaan ihan kuset housussa kaikki. Mä kusin housuun jo viime yönä, Pilvistä en tiiä ja Ilona alko itkeen. En muista kusiko se housuun jossain vaiheessa.

Tänään, ihanaisena maanantaina mä olen tehnyt kaikea tarpeellista ja tervettä. Mä kaadoin sitruunavissyä kahvipannuun, purujen päälle. Ei se mua lannistanut. Kaadoin sitten kuumaa vettä päälle, ajattelin että se saattaa olla jokin mullistava keksintö, joita tehdään vanhingossa ja sitten rikastutaan. Ei se ollut.

Joskus tammikuussa ennen kun aloitin voinjuonnin, olen leiponut pojalle pannukakkua. Löysin senkin. Tai sen mitä siitä on jäljellä. En maistanut. Ajattelin ettei mullistavaksi keksinnöksi riitä se että unohtaa palan pannukakkua sinne missä uunipellit pesii.

Mä en jaksanut pestä itseäni, koska kaikki aika kylppärissä meni siihen että yritin saada hiuslenkin irti tukasta ja mulla oli kiire kevätaurinkoon. En saanut sitä irti. Leikkasin sen. Aika vähän lähti tukkaa, mutta jos meno jatkuu tällaisena, mun tukka on kohta taas kohtuullisen lyhyt.

Illalla mä katson jonkun saatanan romanttisen draaman jonka nimeä mä en muista enää. Mun täytyy terästäytyä. Aloin taas itkeä.

Ai niin. Olen laihtunut. Nyt mä olen jo 9 kiloo pienempi kun heinäkuussa 2010. Bravo. En tehnyt sitä amfetamiinilla. Tänään olen laihduttanut luomunaudalla, halloumilla, rasvaisella jogurtilla, vaapukoilla, pekonilla, kermalla, tomaatilla ja salaatilla.

Tyttö: joku kauhuleffa tähän tarvitaan.
Fiilikset: kevättä tisseissä, jotka nekin on vähän laihtuneet.

Biisi: Sade – You're Not The Man

3 kommenttia:

  1. Ärsyttävintä laihtumisessa on se, että tissitkin laihtuu. Grr. Muulle vartalolle onnittelut, mä olen onnistunut lihomaan kilon.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi28/2/11

    On aika tyttömäinen olo kun rintsikat roikkuu päällä. No muutama sentti on ehkä mennyt, tissin alta enmpi. Mulla on oikeesti pienet tissit. Tai oli sillon kun olin nuori ja vetree. Nyt kun laihdun, ne muuttuusellaisiksi säkeiksi jotak voi viskata harteille jos ne on tiellä. Mahtavaa.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa mukavalta. Mitenköhän sitä tosiaan laihtuis, mulla ei toimi ainakaan suklaajätskidieetti, jotain muuta vois kokeilla. Halloumia, nam!

    VastaaPoista