24.3.2011


Sain eilen sättitiedon jossa luki että kainalosauva olisi halukas muuttumaan joksikin muuksi, mieluiten skeittilaudaksi. Mulla on nyt sitten skeittilauta kun oon tämmönen alistuva ja joviaali nainen. Mä kävin sen kanssa tänään kahvilla. Kallansilloilla tapahtui kymmenien autojen kolarisuma. Skeittilauta ei liity niihin mitenkään, mutta vallitseva säätila kyllä. Säätila on semmoinen että tekee mieli karata ja paeta ja lopulta seikkailla.

Me puhuttiin skeittilaudan kanssa karkaamisesta, vankilapaosta, itsensä puolustamisesta mielekkään väkivallan avulla (mun tappamisviettiä sivuten) ja  laihtumisesta, Alfred de Mussetin ja George Sandin suhteesta, siitä että onko Pentti Saarikoski mahdollisesti elossa ja onko Elvis varmasti elossa. Se piirsi mulle kissan jolla oli kaksi kyrpää ja niitten päistä lensi mällit, mut se sano että ne oli tassut ja kynnet. Mä sanoin että se on ihan paska. Ei se kissa vaan skeittilauta.

Nyt mä unohdin loput. Johtuu kai siitä että mä just seisoin päälläni ja mustaherukat jotenkin meni sekaisin mahassa. Tykkään mustaherukoista tosi paljon. Ja mahoista. Varsinkin mun mahasta joka on kohta muisto vain.

Mä kirjottelin äsken Pilvin kanssa. Pilvin lihakeitto hävisi tänään. Mä unohdin katsoa Mikael Persbrandtia telkusta ja mun elämä on yhtä helvettiä nyt. Mikael Persbrandtilla on ihana maha ja kokaiinia.

Ai niin, tulossa on laihdutusextraliite, pitäkää varanne.

2 kommenttia:

  1. Hyvä.
    Nyt voit kainalosauvan avulla klenkkaamisen sijaan skeitata pitkin kuumaa asvalttia hameen helmat hulmuten ja villit saparot hiuksissa.

    Siistii...

    VastaaPoista
  2. Niin on! Tajusin itsekin etten ole enää aikoihin tarvinnut kainalosauvaa. Mutta jotain täytyy kainaloonkin saada. Otan ehkä kirjan matkaan.

    VastaaPoista