10.3.2011



Sitä minä mietin tiistaina että onko sitten mummo kun kerää yhä pienempiä asioita yhä pienempiin rasioihin? Ja sitten järjestelee ne pienet rasiat niin ettei taaskaan koskaan ikinä löydä mitään, rasioita vain.

Eilen mietin melkein ei mitään koska me nähtiin pitkästä aikaa Pilvin kanssa. Me päädyttiin, tai mä siihen taisin päätyä, ettei me koskaan voida alkaa seukata, koska Pilvi on mulle pari senttiä just liian lyhyt. Me ajateltiin kumminkin pysyä kavereina. Mua huvittaa se että aina kun me liikutaan yhdessä niin hirveen tärkeeksi muodostuu oikeesti hirveen tärkeet asiat. Aina jotenkin kusi nousee tapetille vaikka mitä tehtäis. Sitten kahvi. Sitten ruoka. Sitten miehet. Siinäpä ne onkin. Riittää että kävellään Kustaankatua ja meillä on rajaton riemu. Me laihdutettiin yhdessä koko iltapäivä. Pilvi ei syönyt yhtään pullaa. Me laihdutettiin kermalla ja smetanalla ja borssilla ja letuilla. Me tultiin niistä vähän humalaan ja mentiin katsomaan synkänmielipuolisenhauskaakin monologia viinasta (Tippa). Heti monologin jälkeen me mietittiin että kuinkakohan pitkä se monologimies oikein on? Kulttuuri silleesti herättää pohtimaan asioita.

Me mietittiin niitä ihannemieslistoja muutenkin ja mä olin vähän surullinen kun mun listani on yhä se sama. Tai melkein sama. Että mies on yli 180 cm pitkä. Ehkä. Mun miehet (ne noin kaksi, aika yllättävää eikö, joiden kanssa olen onnistunut luomaan jonkinlaisen miehen ja naisen väliseen suhteeseen viittaavan sydeemin) sijoittuu kaikki 180-184 cm haarukkaan ja tätsit. Tää on ainoo fakta mitä oon ittestäni irti saanut näiden viimeisen yhdeksän kuukauden aikana jotka olen viettänyt 24/7 miettien tätä listaongelmaani ja niiden n. 23 vuoden aikana jolloin olen jotain suhdemämmiä nauttinut.

Tänään mä vaivuin syvemmälle suhteessa itseeni ja päätin että lista saa nyt hetkeksi jäädä. Aiemmin viikolla mä raivasin valmiiksi tilaa mun vessaan sille unelmieni miehelle. Se saa mut kovasti hymyilemään. Kaikille pitäisi olla sellainen paikka valmiina. Tosin tää paikka vaatii vielä vähän hienosäätöä, mutta tällä hetkellä ajatus, ele, on se tärkein. Eli millon vaan voit tulla, mulla ei ole mitään toiveita tai odotuksia ja suhtaudun kaikkiin tasaveroisesti.



Monologimies oli lämmin ja n.182 cm pitkä. (Eiku 184.)

Tyttö: viiman kylmettämä
Biisi:

5 kommenttia:

  1. ihana sari. tilan raivaaminen unelmien miehelle, aloin hymyillä kans. uijui. minäkin siivosin mun makuuhuoneen, vähän samoista syistä, mutta ei oo vielä näkyny miestä siellä, tosin en oo ehtiny olla kotonakaan siivouksen jälkeen. eli kotiin pääsyä odotellessa <3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi13/3/11

    Mä tulin tänään kotiin ja kukaan ei oletettavasti ole käynyt höyläämässä itseään mun miespaikalla.

    VastaaPoista
  3. Arvasin että monologimies on 184cm. Mulla on tarkka pituussilmä.

    VastaaPoista
  4. Mä luulin että me arvattiin yhessä 182.Vai arvastiko sä 184 ja mä 2.Löysitkö sä ikinä sun pääsylippua?

    VastaaPoista
  5. En enää muista mitä arvasin, mutta ehkä niin että se olis mennyt siihen sun haarukkaan eli 182-184. Pääsylippu ei koskaan enää ilmestynyt mulle, en ymmärrä mitä sille tapahtui. Se pikkuinen lipunsyöjälaukku ehkä veti sen iltapalaksi.

    Mun on nyt pakko tappaa itseni, mä itkin äsken katsoessani Sinkkuelämää-leffaa. Ihan vitun sairas meininki.

    VastaaPoista