7.3.2011





Vihdoinkin on taas maanantai. Kukaan meistä ei tänäkään viikonloppuna kuollut itsemurhan uhrina vaikka läheltä piti tilanteita roikkui ilmassa. Peli ei välttämättä ole menetetty vieläkään sillä yllä oleva kolmen kuvan taiteellinen sarja kertoo kaikenlaista mun kuluneesta yöstä. Pikkutraktorit on puuhastelleet mun huudeilla koko yön. Mä luovutin tasan 10 minuuttia sitten ja keitin kahvia. Vain huomatakseni että pikkutraktorit tekivät saman tempun. Ne siis lopetti hommelinsa ja lähtivät pois. Mä luulen että ne jotenkin käyttää mua työaikamittarinaan. Kun mä luovutan, niitten työ on ohi.

Nyt on sit hiljasta. Jos mä nyt menen nukkumaan niin herään todennäköisesti vasta kun emoalus laskeutuu mun sänkyyn ja kansainväliset uutiskamerat parveilee tässä ympärillä.

Mä katselin sitten elokuvan. Never let me go oli siitä hyvä elokuva, taas kerran näitä, että siinä oli semmonen söpö punatukkanen poika, joka on ollut harrypottereissa esittämässä jotain niistä söpöistä punatukkasista pojista.

Mä jouduin itsemurhan partaalle lauantaina iltapäivällä kun päätin maalata pitkästä aikaa. Mulla on kierinyt keittiössä äidin rippikuva kuukauden tai kaksi ja ajattelin siitä kopioida tunnelman. Tein kaiken valmiiksi. Kun aloin töihin niin kuvaa ei löytynyt mistään. Sen uunissa loikovan kanankin alta katsoin. Ei missään. Ei edes pesukoneessa.

Mun etsiväntyö muutti luonnettaan ja paisui ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Myöhään illalla mun kaikki lattiat oli kaman ja paperin ja sekalaisten löytöjen peittossa. Kylppärin lattia oli laatoitettu huulipunilla ja kosmetiikalla jota en ikipäivänä ennen ole nähnytkään. Mä löysin n. 20 pinniä, mun vaaleenpunasia tukkajuttuja ja kaikkea muuta sekalaista jota olen joskus etsinyt. 6 dödöä. Kahdet aurinkolasit. Sata klemmaria. Lakanan. Tarrapapiljotteja! Hameen. Sit mä näin että kaaos oli muuttunut hallitsemattomaksi ja sulkeuduin makkariin katsomaan Get Lown ja nukahdin.

Aamulla mä heräsin ja keräsin kaikista huoneista kaikki pinnit ja laitoin ne yhteen juomalasiin kylppäriin. Sitten keräsin kaikki vaaleenpunaset tukkajutut ja laitoin ne yhteen rasiaan. Sitten ompelin keltaisesta lakanasta pussin paplareille. Hameesta mä ompelin pussin kaikille puutereille. Jne. 

Viimeisenä mä siivosin värilaatikosta kaiken turhan, kuivuneen ja kummallisen (mm. kalaöljykapselit) roskiin, laitoin kannen kiinni ja nostin laatikon tuolilta työntääkseni sen kaappiin. Laatikon alla oli äidin rippikuva. Nostin sen keittiön pöydälle.

Tyttö: nuutuu, keittää toisenkin kupillisen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti