25.4.2011

 
 

Linnut kirkuu läpi yön nykyään. Uniin sekoittuu eläimiä, vettä, puhetta, hiljaisuutta, ihmemaata, katseita ja elokuvia. Pidän siitä millaisina Tarkovski näkee maidon ja veden.

Olen mahdollisesti puhunut ääneen viimeksi perjantaina, Tainan divaanilla, vähän kaikesta ja miehestä. Huolettaa ajatus siitä että joudun rikkomaan hiljaisen lumoukseni. Ehkä jo tänään tehdessäni kermakauppoja. Sanomaan päivää tai kiitos tai ole hyvä tai ymph.

Pyhien ratoksi olen luutunnut ja riepotellut mattoja ja istunut lammella silmät kiinni, varovasti, etten palaisi. Tapoin myös yhden hyttysen. Ehkä. Tyynyllä. Ainakin hakkasin sitä sillä. Munankin maalasin, tai en siis maalannut vaan syövytin. Maanantaikappale.

Tänäänkin on jokin pyhä, joten vasaroin vähän joka huoneessa. Minulle mikään ei ole pyhää, patsi tietenkin maanantai. Paitsi silloin jos se sattuu olemaan pyhä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti