27.4.2011



Mä Pilville aloin eilen analyysia vääntää. Mun yhdestä unesta ja elokuvasta ja kuolemasta ja miehistä ja Matti Nykäsestä ja hautuumaasta ja siitä miten ne liittyy yhteen. Mun puolustus on että se ite kysy. Sillä meni siinä analyysia avatessa jonkin verran jädeä, mutta ei se haittaa koska Pilvi on laihtunut. Mä olen seonnut niin omiin ihan rehellisen sekopäisiin analyyseihin, että tänään oli helpotus kävellä Saleen ja sanoa moi kassaneidille ja ostaa jauhelihaa. Kyllä vaan, minä syön jauhelihaa tuosta vaan, enkä välttämättä edes luomua. Toki, jos olisi mahdollista, kasvattaisin jauhelihan omassa pikku luomubunkkerissani ja niin edelleen. Siellä se röhkisi ja ammuisi kuin vanha tekijä.

Mutta mä siis kävin ensin hautuumaalla analysoimassa bergmanilaisen naisen ja tarkovskilaisen maailman ja sen miksi aina itkettää yöllä kun katsoo romanttista komediaa/draamaa. Mietin myös mitä Bergman mulle siten edustaa kaikessa hirviömäisessä voimassaan. Katselin kaikkia niitä Toivoja jotka on parikymppisinä saaneet jauhelihan osan.

Hautausmaa on kuoleman ja unen paikka. Mutta siellä saa katsella mitä unta huvittaa, käsittääkseni se on ihan ikuista.

Mä unohdin mitä mun piti. Jotain siitä unesta. Ja sitten tietenkin se että mun analyysini ovat ihan urpoja. Liitteenä Sarin pää. Kaikki viittaukset suoraa Sarin päähän. Analysoi siinä sitten.

Miksi rullamitta on aina hukassa? Voisko joku kertoa? Mä olen kysynyt tätä aiemminkin, mutta se vaivaa mua. Se rullamitta. Miten se oikein elämänsä elää? Ajelehtimalla. Vaikka sillä olis suojaisa satama mun jossain tallessa jonka sijainnin olen unohtanut. Turha yrittää silti, mä olen nähnyt sen ajelehtimassa silloin kun en tarvitse sitä.

Ja miksi Sandra Bullock on mun mielestä kamala? Tai Jamie Lee Curtis? Mut Susan Sarandon on mun suosikki, koska se tuo mun mieleen lehmän ja rakastan lehmiä.

Ja miksi jauhelihassa on joutsenmerkki?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti