26.5.2011


Mä suoritin eilen lyhyehkön kukkaisamokin. Jokin allegorinen reaktio minussa taas puhkesi ja polttoainesauvat sulivat kaikissa reaktoreissa. En edes tajunnut ennen kuin putsasin kameran. Lammella kukkii.

Mun tavoittamattomuus- ja  erakkostatus on tällä viikolla pahasti repeillyt. Ovi on käynyt; puhelin ja sossumedia piipitellyt. Mä olen kokenut jollakin tasolla olevani vähän kun toivottu lapsi. Sille on kyllä nyt tultava loppu ja piste. Mun vapauteni ja vetelehtimiseni on pahasti vaarassa tällaisessa sosiaalisessa oravanpyörässä.

Minua on siinä sivussa tytötelty (vähänkö tekee hyvää) ja värvätty chearleaderiksi ja seuraani on änkenyt ihan eläviä ja lihallisia miesolentoja (mulla oli kyllä kaunis syötti mukana). Olen tietenkin sanonut kaikkeen ei, paitsi tytöttelyyn ja chearleaderina toimimiseen. Jos kaksikymppisenä tytöttely vituttikin ihan saatanasti, on se reilusti nelikymppisenä sellainen mandaatti johon ei kaikki kykene.

Mun tekis mieli lainata Tubbsia ja sanoa että kualkaa kaikki.

1 kommentti:

  1. Se on niin puhdistavaa sanoa! Kualkaa kaikki. Jotenkin tykkään vaikka itte sitä viljelen.

    VastaaPoista