1.5.2011


Miten voi ihminen löytää niin monta unohdettua päiväkirjaa tai vihkoa? Mä raivostuin eilen yleisesti kirjallisuudelle ja päätin että se saa painua vittuun täältä. Mun ammoin operoitu ranteeni poksahti ja jotakin siellä sen sisuksissa liikahti kun siirtelin pinoja piiloon. Hannu Salama ja Neil Hardwick lähti ensimmäisenä. Ne makaa vieläkin kuset housuissa banaanilaatikon pohjalla. Jos mä lepyttyäni otan sieltä banaanilaatikosta jotain niin mut ammutaan torilla. Olen luvannut itselleni niin.

Mä teen vaihtokauppoja, mulla on nimittäin termospullon tarve. Mä en tarvitse mikroa tai kahvinkeitintä mutta termospullon mä tarvitsen. Tästä käytiin jo fb-keskustelua oikein ylevässä hengessä. Samalla selvisi miksi minulla ei ole miestä. Keskustelu päättyi johonkin sellaisen että mun on hyvä elää toivossa että joku kiihottuis musta koska mä en ole söpö. Tai sitten se meni niin että kansanryhmä ei kiihotu mua vastaan edes kiihottamalla. Mut kuitenkin, saan termospullon, ison tai pienen. Saatan samalla päästä eroon Juha Turkasta ja Heikki Turusesta. Jätän tässä kertomatta mihin sitä termospulloa tarvitsen. Se sais mut hivenen outoon valoon.

Vapun kunniaksi mä olen syönyt munakasta, luutunnut lattiaa ja roiskinut kahvia keittiön oveen. Hetken mä myös hellittelin ajatusta lähteä pois tästä kaupungista. Vähän salaa, kertomatta kenellekään. Edes skeittilaudalle tai varsinkaan sille. Koska se ei taaskaan uskalla lukea meitä nii se ei koskaan saa tietää mitä tapahtui.

Pilvi tekee tiramisua ja syö suklaata. Me on unohdettu julkaista meidän laihdutusekstra. Mä olen laihtunut. Seinäkiipeily ja kiivas kynsiminen sen tekee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti