24.7.2011


Kävin tänään ruokkimassa muurahaisia. Autoin niitä pilkkomaan suolapähkinöitä sopiviksi taakoiksi muurahaisten polulle. Saatoin muutaman tohkeissani tappaa. Ajattelin siinä samalla Anders Breivikiä noin niinku deittinä. Että mukavan oloinen poika, tykkää  kirjoittamisesta ja lukemisesta, Dogvillestä ja klassisesta musiikista. Puutarhurin hommia ja sellaista mukavaa, kädentaitoja ja metsästystä. Lähtisin kyllä kahville. Se on vielä ihan ihannemitoissakin.


Plussan annan  Breivikille siitä että jätti itsensä henkiin ja edes jollakin tasolla vastaamaan teoistaan. Ehkä. Ehkäplussa ja ehkäjäähenkiin. Sillä saattaa olla näitä aiempia joukkoteurastajia, jotka ovat samalla teurastaneet itsensä, paremmat mahdollisuudet saada seuraajia ja ihan true faneja. Voisin vaikka vannoa että facebookissa on jo 30 we love Anders- ryhmää. Saattaa olla niitä viharyhmiä myös. Mä en tunne vihaa, en kiukkua, enkä suurta iloakaan.  Meistä ihmisistä on niin moneksi ja aina löytyy niitä jotka tällaiset spektaakkelit saa ihan täpinöihinsä. Jos se hoiteli koko saaren ja Oslonkin ihan yksikseen niin on se kyllä aika topakka poika. Jos sillä oli kaveri tai kavereita, niin silloin saamme varman odotella jotain vastaavanlaista ihan kohta tapahtuvaksi, lisää mättöä.  Silloin olisi ihan ymmärrettävääkin se itsensä henkiinjättäminen.


Uimarannalla kuuntelin äitiä joka torui poikiaan. Kävelivät ihan väärin. Upottivat jalkansa hiekkaan vaikka ei saisi. Pitäisi hiekan päällä kävellä, siivosti. Alkoi ahistaa. Ripottelin lisää suolaa muurahaisten päälle. Niille kävi kun ihmisille käy, milloin tahansa voi pamahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti