28.8.2011




Mä olen tänään pettynyt itseeni. Eilenkin olin ja perjantaina. Tai ainakin tänään olen pettynyt siihen mitä olin perjantaina. Tai eilen.

Mua liikuttaa Pilvin yritys kohdata ihmisiä. Kun minusta on aina ihanaa kohdata Pilvi. Tiedän että sillä on uutta Doll eyes-ripsaria ja mä haluan nähdä mitä se ihmisen ripsille tekee. Ehkä Pilvi vie mut jonnekin Turun meikkibasaariin ja auttaa mua valitsemaan ripsarin mulle. Vaikka mä olen monissa asioissa aika peloton, niin kaikki naisten meikkikaupat hirvittää mua. Tosin mä en vielä tiedä mitä mä sillä ripsarilla tekisin.

Mä olin eilen hirvikärpäsmetsällä ja näin jumalaisen mustan kyyn. Mä haluaisin olla oikeesti käärme enkä mikään hajamielinen naisenpuolikas joka ei osaa edes kynsiään lakata. Elämä on pettymys, upottava suo, jolta hillat on viety ja jonne on haudattu Kyllikki Saari.

Mulla on hirvee pelko, että viikkokausia jatkunut kehuminen, jatkuva iholle tuleminen, halailu ja eteeni lankeilu loppuu jotenkin äkillisesti tai et mä joudun vaikka huomaamattani ihmissuhteeseen.

Mä harkitsen paperilehden tilaamista. Mulla olisi aamulla aikaa lukea sitä, ennen kun ei huvita mikään.

Mä söin tänään vahingossa banaanin, vaikka jo tammikuussa tai jossain, lupasin ettei sitä tule enää ikinä tapahtumaan. Mä en pidä banaaneista. Banaanit on apinoiden ruokaa. Syököhän apinat oikeesti banaania?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti