4.9.2011



Mun syksyyn käpristyvässä sisimmässäni on kehittymässä sellainen tunne, että jokainen päivä on torstai.

Mä uskaltauduin sinne Sokoksen kemppariin, kun poika halusi esitellä mulle jonkun Helena Rubinsteinin 269 € maksavan tuotteen*. Ja sitten me haisteltiin kaikki hajuvedet läpi. Kempparin uutuutena on pienet purkilliset kahvipapuja, jotka ehkä tuoksuivat kaikista ihanimmalle. Kotimatkalla poika sanoi, että ne hajuvedet on kuitenkin aika turhia, kun ihminen haisee muutenkin ihan hyvälle. Mä olin hengittämättä, koska minusta se oli ihanasti sanottu.

Mulla on se ongelma etten mä haista ihmistä kovin hyvin. Paitsi tietenkin jos se ei ole kahteen kuukauteen peseytynyt ja on sen ajan kussut ja paskonut housuunsa. Silloin saatan nyrpistellä nenäni. Vaikkei olisi mitään syytä. Sehän on vaan paha haju. Pahempia saattaa olla hyvältä tuoksuvat ja aamulla peseytyneet, Rubinsteinia itseensä levitelleet ja kaikille hymyilevät tyypit. Ne usein löyhkää.

Sellainenkin ajatus tuli jostain, että ehkä ne ihmiset jotka vähiten välittävät toisten seurasta, ovat niitä jotka ovat siellä seuroissa kuin kala vedessä.

Mä meen nyt suihkuun.

*Mä en tajua missä välissä se on ehtinyt senkin käydä bongaamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti