14.9.2011


Pilvi

Mä olen niin palasiksi riipiytynyt, että olen joutunut pakkohuomioimaan asioita itsestäni ja elämästäni. Tein sen eilen samalla kun editoin listaani universumille. Mietin että mitä kaikkea sitä voikaan haluta ja miten noloa on sanoa universumille että eiku...mä perunki kaiken. Mä en halua mitään. Tähän mennessä vuoden alussa listatuista toiveista on toteutunut 23. Olen merkinnyt ne punaisella x:llä. Mä ajattelin vielä lisätä kuumatkaan rastin, sillä olen unissani ollut kuussa ja se on ihan yhtä jännää kuin todellisuudessa, ellei sitten ihan toden totta. Asioita voi tulkita. Kun tulkitsen ne itselleni myönteisesti, niin olen jo lähellä tilaa jossa seistään joka aamu ja ilta peilin edessä ja hoetaan että oot ihan mahtava tyyppi.

Mun yksi melkein toteutunut toive on se etten välitä. Mä olen edistynyt siinä kiitettävästi. Jos elämään ilmestyy tiistaipäivä täynnä kuukautisia, ysköksiä, täysikuun rippeitä, itkua, outoja miehiä ja flow, niin siitä ei kannata välittää. Sitä ei nimittäin kestä. Ja sitten tulee keskiviikkoaamu. Aika varmasti.

Keskiviikkoaamuna voi mennä pyjamantapaisessa pesutupaan ja saada naapurit nauramaan. On suuri ilo tuottaa hilpeyttä ihmisille joiden ilot on muutenkin pieniä, minun kokoisiani.

Mä nukuin yöllä aika vähän, lajittelin räkärättejä ja mun varpaita. Mutta mun lyhyeen uneeni tuli prinssi jolla oli liian vähän vaatteita päällä. Annoin sille punaisen villatakkini. Se on minun karpalo ja puolukka. Se jonka sain Pilviltä. Ihan aamulla mun piti tarkistaa että villatakki on paikallaan. Oli se. En tiedä onko se hyvä vai huono asia.

 Deep Blue Something – Breakfast At Tiffany's

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti