24.9.2011


Sellainen asia jota teidän muidenkin kannattaa miettiä on sää. Lähinnä sitä että kuinka paljon sille kannattaa antaa valtaa elämässään. Ja sen miettimiselle. Mä en nyt jaksa avata tätä sen enempää. Jätän vähän kun muistiin, alitajuntaan asioimaan tämän säätilan.

Mä olin tänään vallitsevassa säätilassa töissä ja söin brunssilounasillalliseksi puolikkaan taloussuklaalevyn. Sen voimin mä menin katsomaan Miehen kuvia-monologia, joka oli sopivasti kotimatkan varrella. Mä ajattelin jo aiemmin viikolla että menen katsomaan sen, saadakseni selville pöyristyttäviä yksityiskohtia miehen elämästä, sellaisia joista en ole ennen kuullutkaan, mutta jotka kätken sisimpääni ja tutkiskelen niitä kuin säätilaa. Mä sain tutkiskeltavaa. Sen nimi oli enimmäkseen Seppo ja se oli paikoitellen hihityttävä ja rentouttava suihkaus mieskokonaisuutta, täynnänsä tunnetta, pieniä väärinkäsityksiä naisen suhteen ja kilpailuhenkisyyttä yhdistettynä jätkämäiseen sisuun. Mä menetin mun ruokarahani, mutta kyllä se oli justiinsa sen arvoinen pläjäys. Vaikkakin...lopussa vähän lässähti. Mutta niin voi käydä illallisellekin.

Mulla oli sanoinkuvaamaton ilo kohdata esityksessä sykähdyttävä prinssi ja joku hamppi. Ne ei suostuneet istumaan mun viereen ja kun kysyin syytä, se hamppi käski mun miettiä sitä siinä sitten. Mä kysyin, että onko se kuullut siitä seitsemästä sekunnista, ensivaikutelmasta, joka luodaan kohdatessa uusi ihminen? Oli se kuullut. Sillä ei mennyt ihan putkeen, mutta ilmeisesti mulla meni vielä huonommin, sillä sain istua penkkirivilläni ihan yksin. Toisaalta jos suhtaudun tähän myönteisesti, niin jonkin säteilylaskeumamaailmanlopun tullessa, mä saatan saada jonkin lähiseudun pommisuojista yksityiskäyttööni.

Ei niin että mä olisin niitä viereeni tosipaikan tullen päästänytkään.

Esityksen jälkeen ne pyysi mua yhteen juttuun mukaan. Siihen tarvittiin jotain tosi huonoa ja noloa tyyppiä, jotain Simoa Vaatehuoneelta, mutta ehkä nolompaa. Ne oli jotenkin nähneet, että mä voisin olla potentiaalinen ehdokas. Kiitin siitä. Mä tietenkin haluaisin toteuttaa ominta itseäni, mutta mä en voinut kertoa niille todellista syytä miksi mä en voi. Jos joku haluaa tietää niin voi kysyä Pilviltä. Pilvi tosin on vähän kiireinen kun se laulaa Vaarilla on saarta päivät pitkät.

Mä menin sitten Aapon kanssa polttelemaan tupakkia. Mä opin siltä että tupakan filttereitä on sellaisia joista minä en ole koskaan kuullutkaan. Nyt kuulin ja näin. Se oli ainoa täysin uusi asia mun päivässäni. Olen siitä kiitollinen. Ja oli se yks hökötys myös, jonka funktiota me mietittiin kun tupakkaa paloi. Me saatiin sen käyttötarkoitus selville ja se muuttui jotenkin pliisummaksi heti. Ei aina tarvitse tietää kaikkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti