23.10.2011


Mun elämässä riehuaa tunnemyrskyjä. Mä olen täynnä hellyyksiä kanssaeläjiä kohtaan. Mut vois ehkä kohta ampua. Samalla mä vietän leppoisaa ja feminiiniä aikaa ihanien naisten hehkussa, niitten rakkauden ja tyytyväisyyden loimussa. Tyytymättömyydenkin. Mä rakastan palavasti naisia. Ja jostain syystä kaikki miehetkin mun lähellä on muuttuneet vähän naisiksi.

Mä olin perjantaina aamukahvilla kainalosauvan kanssa. Mitään ei puhuttu, mutta se esitteli kaikki uudet korunsa. Ne näytti aika hirveiltä. Kainalosauvalla ei ole tapana ottaa puolikastakaan sanaani todesta, valuin kun vesi hanhen selästä, ja se kilkutteli menemään neitimäisesti. Vaikka se siis on rouva. Ja siis tottahan aikuinen mies saa halutessaan pukeutua rouvaksi kun rouva kerran on!Mies jolla on keskimäärin enempi meikkejä laukussaan kun mulla, joka ripustaa kaulaansa muovisen härän ja joka ei ota mun sanomisia todesta, ei kuitenkaan ole mies jolle raivataan ylimääräistä tilaa kalenterista.

Kun on näin vanha ja raihnainen kun minä, arvostaa täyteläisiä ja täysiä hetkiä, sellaisia joilla on sisältö, vaikka ne ajallisesti olisivatkin lyhyitä pyrähdyksiä. Mä olin eilen saunomassa hehkuvan ja intohimoisen naisen kanssa. Me puhuttiin miehestä ja miehistä, vähän lapsista, makkaroista, marsuista ja tietenkin hehkusta. Mä olen niin iloinen ihmisistä jotka löytävät toisensa, että mä liikutun melken itkuun asti, enkä sitten saa nukuttua ollenkaan. Se rakkaus, voi että, on niin kaunista, että mä alan ihan just itkemään nyt ja nyt taas.

Osan täyteläisestä ajastani mä olen viettänyt hohottaen ääneen Paasilinnan jutuille. Mä en tiedä miten mä tämän ilmaisisin, mutta Paasilinna on ihan absurdin suloinen tyttöpoika. Se haahuilee kylpytakissa öisin ja kuuntelee Leonard Cohenia ja Jamppa Tuomista samalla pieteetillä kun mä. Mä olen hirveän iloinen että se on pulpahtanut jotenkin vahingossa mun elämään kuplimaan ja tuottaa paljon iloa sellaisenaan. Se on mun itsemurhautuneen pikkuveljeni ikäinen ja saattaa muistuttaa mua siitä. Siksi on todennäköistä ettei Paasilinna saa turpiinsa täällä, eikä hänen hahmoonsa puututa muutoin kuin silkkisin hansikkain.

Korpimiehestä mä en uskalla sanoa mitään, paitsi että se on mennyttä miestä. Siis ei se ole mennyt mihinkään, mä melkein nytkin kuulen sen kuolan valuvan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti