28.11.2011



Intialainen ilopillu


Olen harhannut kaduilla ja tutkinut marraskuun kykyä piirtää viivoja ja valaista. Samalla olen vuotanut hiljalleen kuiviin. Suurin energiahukka lienee syntynyt piparitaikinan napostelusta ja kahvilassa istuskelusta. Hienomotoriikkaa harjoitin Intialaisen ilopillun parissa. Omasta mielestäni onnistuin hyvin.

Ahdistuin niistä joululahjoista niin, että ryhdyin eilen tai toissapäivänä neulomaan lapasta, lahjaksi tietenkin. Olen niin hyvä ja pehmyt ihminen. Sain sen juuri äsken valmiiksi. En vihaa ketään niin paljoa että hän ansaitsisi tämän epäsikiön lahjaksensa. Aloitan uuden ja se on aika punainen. Jos saat punaisen lapasen joululahjaksi, en ehkä sittenkään vihaa sinua. Aika punainen on rakkauden väri. Toisaalta mä tiedän että aloit jo pelätä mahdollista punaista lapasta, eli unohda koko juttu.

Korpimies sanoi minulle että voisin joskus sanoa vähän nätimminkin. Muutama kauniimpi sana. Minulta. Hänelle vaikka. Mä reagoin tähänkin varmaan sanomalla että saatana ja vittu. Siksikään en suosittele tästä eteenpäin kenellekään minkäänlaista kanssakäymistä mun kanssani. Vaikka olisin kuinka soma, kiltti ja madonnamainen. Mä olen myös kurkkuani myöten täynnä sitä miten mahtava tyyppi mä olen, miten erikoislaatuinen.Tähän mennessä siitä ei ole ollut mitään hyötyä mulle. Mä en ole ollenkaan niin vahva kun muhun nojaileva maailma kuvittelee mun olevan. En ollenkaan niin välinpitämätön, rohkea, reipas ja jalostunut. En ole ollenkaan mahtava tyyppi.

Minussa on yksikin epäkohta. Mä loukkaan ja kolhin ihmisiä, mä poltan niitä nuotiolla ja saan ne osallisiksi vaikeuksista joista niillä ei ole ennen ollut hajuakaan. Ihan vaan olemalla olemassa. Vaikka seisoisin paikallani, hengittämättä. Silti.

Olen tänä yönä ajatellut kulunutta vuotta sellaisena muodottomana klönttinä ja alkulimana. Lupausten vuotena ja universumin kanssa käytyinä keskusteluinakin. Voin jo sanoa että vuoden alussa antamani lupaukset ovat ainakin puoliksi pitäneet. Olen saattanut ohimennen käydä treffeillä, mutta alkoholi on jäänyt.

Mä teen mun lupaukset seuraavalle vuodelle jo nyt. Mä olen yleisesti päättänyt että mä en ala. Mä en vaan vittu ala mitään koko vuonna.

Mä en ole kenellekään mukava enkä päästä ketään lähelleni. Mä en tue ketään, mä en ole kenenkään puolella ja varsinkaan mä en tykkää kenestäkään. Mä haluan olla vihainen ja pettynyt joka päivä. Mä en halua nähdä missään mitään positiivista ja mä haluan tehdä ohareita, pettää, kiroilla ja olla tosi paska. Enkä mä halua tietää mitään. Mua ei kiinnosta. Mä en halua en halua en yhtään mitään halua.

Saatoin just jäädä ilman aamukahvia. Ja unta.

4 kommenttia:

  1. Mä hengitän sun kanssa tuota vikaa kappaletta. Tai tuo pidempi viimeisistä. Nauran ja koen samanaikaisesti.

    VastaaPoista
  2. Meidän hengitys on yhtynyt myös Pilvin ja mun viestiliikenteessä. Me on vuorotellen sanottu RAAH. Kukaan muu ei oo niin RAAH kun sä.

    VastaaPoista
  3. Tubbs5/12/11

    RAAAAAAAAH! Se löytyy mun joululahjateepusseistakin! Se on kyllä hyvä!

    VastaaPoista