14.11.2011


Pala aikaa
Mä käytän nyt siivun tätä inhimillisyyttäni, taas, sinuun joka on huolissaan siitä että mies ei soita viikkoon. Satuin nimittäin huomaamaan, että olet löytänyt tänne uudestaan googlettamalla miestä ja kolmea viikkoa.

Tiedätkö. Mä niin ymmärrän sua. Olet varmasti ihan kuolemaisillasi rakkaudesta ja ikävästä ja kaikesta ja toivot, että se vihdoin soittaisi, onhan nyt jo neljäs tai viides viikko meneillään. Sinäkin olet varmaan ollut soittamaisillasi sille miehelle jo 524 kertaa. Se on kamalaa. Mä en halua että sä jatkat elämääsi tuolla lailla, tuhlaten ja odotellen.

Ei se soita. Älä odota. Sen sijaan tee ainakin näitä niin paljon kun haluut:

1) Mene elokuviin. Mökötä ja haaveile, mutta vaan siellä.
2) Mene kahvilaan ja tuijota maailmaa kysyvästi. Se vastaa kyllä.
3) Lue kirjoja ja runoja. Itke niitten päälle. (Ja laita sun osoite mun sähköpostiin niin lähetän sulle luettavaa heti. Voin alleviivata parhat palat valmiiksi.)
4) Harhaile kaduilla ja metsissä.
5) Jos on pimeää, polta kynttilää.

Aina tulee niitä jotka soittaa. Joskus se voi kestää vuodenkin tai viisi, mutta ne soittaa. Mutta älä silti odota, vaan elä, koska sitä todennäköisempää on, että se puhelin soi. Ja kohta et edes muista kenen soitoa odotit ja ihmettelet, että mikä ihmeen tuntematon numero mulla vilkkuu, etkä vastaa, koska olet ihan lopen kyllästynyt ja uupunut kaikkiin puheluihin joita tulee yötä päivää ja joudut pitämään puhelinta äänettömänä kaiken valve- ja uniaikasi.

Ja jos se siis kuitenkin kuudennella viikolla soittaa, niin sä olet rennon leppoisa, et ollenkaan tuskanhiessä riutuva ja kuulostat raukean välinpitämättömältä, kun se kertoo että jäi jumiin johonkin kuiluun, eikä kyennyt soittamaan, mutta että nyt maistuis pikkujouluglögi ja piparikin. Muistat sitten kans olla raukean välitön ja sanoa että haista paska kuule, mä olen ihan ylibuukattu, kokeile mutsiis.

8 kommenttia:

  1. Sari Hakala, mä rakastan sua.

    VastaaPoista
  2. Ja Pilvi rakas, minä sua.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi14/11/11

    Juujuu,

    rakkautta. Entäs töölössä?

    Alppilassa valosaastetta, kaupunki polttaa kynttilöitä kaikista löytämistään päistä. Tähtitaivasta ei siis näy mut muuten kaikki hyvin. Nähdäänkö?

    -n

    VastaaPoista
  4. Tietenkin me nähdään, ihan kohta, mun tähtisilmäsädetikku, kesämökkini valo ja valtiatar.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi14/11/11

    sä olet sari upee.

    mikko

    VastaaPoista
  6. kuka mikko? mennäänkö treffeille?

    VastaaPoista
  7. karoliina15/11/11

    Voi Sari, oletpa ihana!
    Kun olet noin empaattinen, niin käytän sitä hyväkseni ja avaudun tilanteestani täällä, kun ei tässä nyt ole rahaa mennä itkemään tätä terapeutille.

    Itsekin olen tässä odotellut soittoa (en kuitenkaan myönnä olevani tuo guuglettelija). Parin tapaamiskerran jälkeen mies on kahden viikon ajan vain viestitellyt sosiaalisessa mediassa niitä näitä, muttei ehdota uutta tapaamista. No, pitäisihän tästä jo tyhmemmänkin ymmärtää että siihen on varmasti syy, miksei treffejä ole ehdoteltu...
    Olen ilmeisesti kuitenkin tyhmääkin tyhmempi, koska sorruin ja ehdotin itse treffejä. Ihan coolisti, vähän niinku ohimennen. Ja nyt vastausta ei ole kuulunut - no, ainakaan puoleen tuntiin! Eihän se tietenkään suostu. Ja nyt mä nolasin itseni. Voi vittu.

    Niin että voisitko nyt vain laittaa niitä runoja yleiseen jakoon?

    VastaaPoista
  8. Karoliina hyvä. Sinä et ole mokannut yhtään mitään tai nolannut itseäsi. Olet viisaista viisain. Aina kannattaa kysyä. (Paitsi jos haluaa olla vähän niinku ihastunu ja haluaa pakkien pelossa vain vähän haaveilla ja unelmoida.)

    Jos mies ei puolessa tunnissa reagoi niin se on luultavasti hyvin kiireinen tai paniikissa. Sosiaaliseen mediaan koukuttuneet on yleensä yötä päivää viestittelyvalmiudessa ja takoo niitä näitä. Ainakin kymmenelle naiselle.

    Sinä olet tehnyt just niinkun pitää. Maailma ja sosiaalinen media vaan on täynnä miehiä jotka viestittää niitä näitä. Ne viestittää kaikissa sosiaalisissa medioissa, sormet ruvella ja kaikkien kanssa. Ne ei ehdi muuta. Ne ei ehdi kahville tai kävelylle tai paneskelemaan, ne vaan näpyttää ja tekstaa ja diudiudii, tulevat sättäilemään ja sössimään sunkin elämäsi.

    Sä voit ihan hyvin odottaa sitä vastausta vielä puoli tuntia tai päivää. Mutta älä jää niihin sosiaalisen median niihin näihin notkumaan liian pitkäksi aikaa. Elävää ihmistä ei voita mikään, ilmaa joka väreilee sen massan liepeillä, sen hiusten tuoksua ja tapaa katsoa vasemmalle ja oikealle ennen kun se ylittää katua. Eikö niin?

    Miestä voi kyllä vähän sitäkin pelottaa. Se empii ja punnitsee. Mutta sä olet tehnyt sille jo tien laveaksi kulkea. Nyt on oikeesti sen vuoro! Sen tarvii vaan sanoo että joo, joo, joo mä tuun. Sillä niin se vaan menee, että jos haluaa jonkun kanssa jotain, niin siihen säntää ja ryntää kyllä.

    Sä tunnet noloutta vain siksi, että se on aina helvetin nolostuttavaa olla vähän ihastuneen kallellaan johonkin ihanaan prinssiin päin. Mä yleens ätee nsilloin jotain ihan älyttömän noloa. On ehkä joskus ollut puhetta siitä(kin) täällä.

    Ai nii. Se runo. En ole kotona, on vähän vaikeeta nyt. Ala tästä:

    Ilo ja suru alati vaihtelevat.
    Ystävä, aistien-sekoittaja, älä koske,
    olen kuuma, kylmä.
     
    Eeva-Liisa Manner

    VastaaPoista