14.11.2011


Rintapillu


Marraskuu
Mä näytän päättäneen alkavan viikon päivistä sellaista, että vuorokauteen mahtuu ainakin se 1.5 x 24 h. Mainiota. Tuskin siis myöhästyn mistään. Tänään mä kyllä myöhästyin heräämisestä, sitten mä myöhästyin pakkaamisesta, sitten mä päätinkin olla lähtemättä ollenkaan. Menin metsään. Metsästä ei voi myöhästyä. Metsässä oli suppilovahveroita ja kantarelleja ja eri elukoiden jättämiä paskakasoja joita pojan kanssa tutkittiin, joten mä tavallaan tunnen venyneeni johonkin merkityksellisempään kun jonnekin muka sovittuun paikkaan ja aikaan.

lltasella Korpimies lähestyi mua mm. pikkukaupungin pikkukaupunkitiedoilla ja mua alkoi vituttaa. Minä niin tykkään ihmisistä jotka tietää asioita. Varsinkin jälkiviisaus on usein ihailtavaa. Ne jotka arvaavat jälkikäteen ovat vielä kiinnostavampia. Joku niistä varmaan seisoo maailmanlopun jälkeen tuossa torilla ja naureskelee itsekseen että mä arvasin tän! Hahaa, arvasin ja tiesin! Mua ahdistaa kai lähinnä se, että joku näkee tärkeäksi avautua "minuun liittyvistä asioista" joista en tiedä mitään. Jos mä oikein käsitin, niin olen nyt virallisesti häviäjä ja minun pitäisi osoittaa erityistä inhimillisyyttä vai oliko se ihmisyyttä. Syy tosin jäi vähän epäselväksi ja kohde. Että koko kaupungille vai? Vai jollekin tyypille? Jollekin paikalliselle juoruterroristisolulle? Ja siis, anteeksi tyhmyyteni, mutta miksi?  Mua naurattaa ihan kamalasti ajatus siitä, että mä tyytyväisenä hymyillen elelen tässä, tietämättä ollenkaan mikä luuseri olen. Ettäs kehtaankin! Ja tähän mun on ihan pakko lisätä että voi kun tietäisittekin!

Ja siis jos tämä liittyy jotenkin siihen, että riistin ryppyvoidenäytteen keski-ikäistyvän nuoren miehen käsistä käyttääkseni sen itse, niin kyllä, te ette tosiaankaan tiedä mitään.

Muistakaa aina, että jokainen sana jonka täältä ikänänne luette on taivaan tosi. Mä olen sangen ikävä ja vittumainen ihminen. Tapan huvikseni ja huvittelen tappaakseni, tai jotain sellaista. Syön grillattuja sikiöitä aamiaiseksi. Vain rakkaimmat harrastukseni mainitakseni. Lähimmäisiäkään en ajattele kun elän vaan selibaatissa. Uskokaa jo, te saattaisitte hyvinkin olla syy selibaattiini, jos minulla sellainen olisi.

Ai niin, mun piti pakata se mekko ja kiharrin. Mä pakenen kaupungista. Töölöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti