5.12.2011




Herätkää jos hourailen. Muistuttakaa mua että mun on turha mennä päiväunille puoli seiskalta illalla. Siitä ei seuraa mitään hyvää ja rakentavaa suhteessa toivomaani ihmisen elämänrytmiin jossa herätään aamulla kuudelta ja laitetaan lapsi koulutielle. Tosin sunnuntain autuutta vasten sillä ei taida olla väliä. Lapsikin on poissa.

Mulla on kahvikriisi. Se ei ole tänään oikein tippunut. Pelkään etten löydä uutta sekoitusta jolla viettelisin itseni. Töissä kokeilin Kulta Katriinaa. Siitä se alkoi.

Kahdelta yöllä mulla vihdoin tekee mieli kahvia. Kolmeen asti juon teetä. Se piristää minua. Olisi sittenkin pitänyt juoda kahvia. Kahvi loiventaa kahviaddiktin vieroitusoireita ja rauhoittaa. Neljältä aamulla mulla tekee mieli lettuja. Ihan sikana. Kaapissa on Paasilinnan tuomaa tyrnihilloa. Onneksi ei ole munia eikä kanoja, eikä maitoa, eikä jauhojakaan kuin ruokalusikallinen. Ja sitten tekeekin mieli jo makkaraa. Onneksi sitä on. Metukkaa. Lajittelen sitä viisi siivua suuhuni. Viideltä aamulla mä puhun ääneen eläimelle, rumia, kokeilen myös sorsien kieltä, mutta se ei oikeasti ymmärrä sitä. Puoli kuudelta mä nukahdan ja puoli kahdeksalta herään. Unessa kainalosauva puhuu taukoamatta ja yrittää riisua vaatteensa mun edessä, mua oksettaa ja mä herään tuskaisena hiestä.

Tiskipöydän viemäri on tukossa. Kahvi on loppu. Ripottelen pahimmat hilseet kylpyhuoneen lavuaariin, ei sitä huomaa, lamppu on palanut.

Kvaak.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti