5.1.2012


Harmaa matto


Jörn Donner


Jouko Salokorpi

Mä puistelin mun harmaan maton tänään vitosen tuuletuspartsilta pahaa aavistamattoman miehen niskaan. Sillä miehellä oli kaveri joka lupasi ottaa mut kii kun mä tipun. Mä en uskaltanut kokeilla. Mä olen harmaa matto.

Illalla mä katsoin televisiota, poikkeuksellisesti, sillä huomasin että siellä on samassa ruudussa muutama mun suosikkimies. Ne puhuu plaa plaa keskenään. Toinen kysyy plaa ja toinen vastaa plaa. Mä en ole koskaan kyennyt vastustamaan Jouko Salokorven olemusta ja varsinkaan ääntä. Mä vaivun transsiin jos se ilmestyy mun televisiooni. Tai mihin vaan ilmestyy. Mun unelmieni täyttymys olisi juoda kahvia Joukon kanssa. Mä hikoilen jo ajatusta ja menen mykäksi suolapatsaaksi enkä kykene nielemään. Jörn Donneria mä en jaksa selitellä ollenkaan. On silläkin ääni. 

Sellainen pinkee ajatus mulle tuli näitä miehiä ahmiessani, että ne on jotenkin ikääntyneet molemmat. Ja että niiden keskinäinen vuorovaikutus oli harmaata ja ilotonta, suorastaan riemullisen latteaa ja vakavan väkinäistä. Mä niin rakastin niitä molempia. Ne on vähän harmaita mattoja nekin.

Levittäisin ne olkkarin lattialle jos voisin. Lentäisin niillä lumimyrskyyn ja takasin. Sitten mä laittaisin ne takas lattialle ja nukkuisin niitten päällä, kuusen alla. Olenko mä kertonut että mä olen siirtynyt nukkumaan joulukuusen alle?

2 kommenttia:

  1. Ihana kuva Jouko Salokorvesta.

    VastaaPoista
  2. Kaikki kuvat Jouko Salokorvesta on ihanaa. Pitäsikö mun hankkia hiljalleen elämä?
    Ehkä mä vaan hankin lisää kuvia Jouko Salokorvesta.

    VastaaPoista