16.1.2012


Tieteellinen koe


Paavo


Namuja


Hilloo


Paperia ja Mörköjä
Viime päivinä mä olen lähinnä vieroittunut facebookista. Ihan vaan saadakseni mörköjä ulos komerosta. Mä aina viivähdän niitten äärelle ja mietin että miksi minä tätäkin säästän. Vaikka siivoan laatikoitani vähintään kahdesti vuodessa, ovat ne siltikin täynnä aanelosia ja muita muistikirjallisia, joita yritän yhä vain säästää. Mä säästin vain yhden venäläisen karkkipaperin. Tällä kertaa. Nyt mulla on niiden tilalle reaaliajassa säästettyjä Vasemmiston namukääreitä. Tottahan niitäkin on säästettävä. Muistojen albumiin ja silleesti. Mä kävin nimittäin sanomassa Paavolle käsipäivää ja toivottamassa onnea matkaan. Jos Paavo Arhinmäestä ei tule presidenttiä niin tiedätte sitten senkin miksi. Mun maaginen kosketus ja se on sitten siinä.

Mä olen ainakin hetkellisesti tyytyväinen mun facebookin pimenemiseen. Mä olen koukuttunut sitä kautta Paasilinnaan(kin) ja niin kivaa kun se onkin, mä näen itseni jotenkin huonosti tuntikausia kestävässä sätissä jossa silmillä ei ole mitään sijaa. Ja kun se jatkuu yöhön, mä muutun juuri niin mustaksi ja itkuiseksi kuin olenkin.

Mulla on näppistuntuma siihen miten mulla on tapana menettää, olla olematon ja tuhertaa itsekseni, itkuakin, laminoida iho täyteen sanoja ja kirjoitusta, mikä ei vie mihinkään mutta minulta kaiken. Musta tuntuu että saman asian ajaisi jos kuorisin ihoani ja lähettäisin sitä tuntemattomiin osoitteisiin. Mua ainakin oksettaisi jos joku tekisi minulle niin.

Onneksi limainen lattiakaivo ja vessan viemäri ovat nyt puhtaita. Löysin kourallisen nappikorviksia, joita tuskin enää käytän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti