1.1.2012

Tubbsilta tuli tämmönen.
Tai me otettiin väkisin.
Tai miten sen nyt ottaa.



Lempiruokani. Mä inhoan sekahedelmäsoppaa vai mitä se on se missä on turvonnutta rusinaa, luumua ja jotain limaa liemenä. Mua oksettaa sen ajattelu. Mä jouduin lapsena syömään sitä pari litraa lautaselta, koska olin typeryyksissäni antanut naapurin mielisairaan koiran purra mun vasemman käden pillun päreiksi. Se oli niinku koiranomistajan anteeksipyyntö, mutta mä koin sen koiranomistajan kostona kyllä. Joskus musta tuntuu että mä saattaisin syödä koiraa raakana ja se tippuis paremmin alas kun se soppa. En ole silti varma olisiko se mun lempiruoka. Kerran söin poikien sukeltamia ostereita tuoreeltaan, eläväisinä. Ne sukelletaan paskaviemäreitten vierestä, koska siellä ne osterit viihtyy. Tai mitä lie mereneläviä olivat. Niissä oli tarpeeksi suolaa. Mä tykkään suolasta. Myös kaikki viina on hyvää. Ja kaikki muu. Paitsi se turpeista kuivahedelmistä tehty sotku. Ja jos joku väittää, vaikka viittaamalla johonkin mun aiemmin sanomaani, että mä olen muka oikeesti nirso, niin on siellä hiljaa vaan, sillä tämä tässä on absoluuttinen totuus. Kaikesta.

Sori mun kaikki koirakaverit.


Lempikarkit. Suklaa. Jos se on karkki. Minusta se on silti enempi seksinukke, psyykelääke ja antibiootti. Mä en muuten pysty syömään salmiakkia. Jo sen läheisyys saa mut voimaan pahoin. Tuo minulle salmiakkia ja minä tapan sinut.

Lempikirja. Äh. Minä tykkään kirjoista. Mun lempikirja on mun pikkuveljeni ammoin omistama Pieni harmaa aasi, jonka sain vähän niinku perinnöksi. Olisin ehkä kuitenkin pitänyt mieluummin mun veljen.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä. Arvatkaa. Masturbointi tietty. Virkkaaminen jää niukasti kakkoseksi, mutta vain siksi että mä en silloin saa niin nopeesti orkkuja. Siinä saattaa vaikuttaa se kollektiivinen ja sosiaalinen paine. Mulla on nyt kyllä kaksi keskeneräistä lapasta työn alla. Ne on neuleita. Mun mielenkiinto vaan raukeaa heti kun mä olen saanut yhden valmiiksi. Mulle on siis mieluista neuloa joskus yksi lapanen. Ja joskus kaulaliina. Liian pitkä tietenkin.

Lempielokuva. Jörg Buttgereitin Nekromantik oli kiva, pitkään oli semmoinen olo, ettei huvita mennä kylpyyn. Eli suunnilleen 15 vuotta. Mutta se meni sitten ohi. Ja Wes Cravenin The Last House on the Left. Pitkään oli semmoinen olo ettei huvita raiskata ketään. Sitten on tuo Aamiainen Tiffanyllä ja Berliinin taivaan alla. Erikseen siis. Ja sitten vaikka kuinka moni muu. Esimerkiksi kaikki mitä Ingmar Bergman sai sanottua tai kaikki missä on outoja ja limaisia jättisuuriksi kasvaneita ötököitä jotka rouskuttaa esim. ihmisiä. Kattelen niitä ja syön suklaata. Ja kotipornoa ei sovi unohtaa. Kotipornoa voi jatkossakin lähettää mun sähköpostiin.

Tää tunnustus piti antaa eteenpäin, joten mä annan tän tietenkin Pialle ja Piialle ja loput saa ottaa väkisin. Pilvin pitää kans tehdä.

3 kommenttia:

  1. Kiitos tunnuksusesta ja mää tunnustelen sitte takaisin.

    VastaaPoista
  2. Tubbs2/1/12

    Oi miten hyvää tietoa! Ja arvaa, se sekahedelmäsoppa on taas mulle mieluisa. Siis kylmänä. Mua jotenkin viehättää semmoiset yliturvonneet rusinat. Ehkä ihmistyyppnä ja ruokana.

    VastaaPoista
  3. Mä olen kerran maistanut sitä soppaa sen jälkeen, turvallisessa tilanteessa, se oli ihan hyvää, mut keho muisti vaan sen turpeen sekahedelmän ja liman. En syö. Semmonen tärkeähkö tieto vielä että se hauva raateli mun vasemman käden ja mä jouduin syömään soppaa oikeella. Mä olen vasenkätinen.

    Se vielä että mulla on kauniit kädet. Kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista