22.2.2012


Mä olen tässä universumin kanssa aamukahvilla jo kolmatta tuntia ja olen ihan kauhissani kaikesta siitä mitä on tullut tilattua ja mitä on tullut saatua. Ihan ei ole tasapainossa nämä asiat nyt, mutta oikeastaan, paremmin kuin osasin kuvitella. Mulla on jäänyt huomiotta pari pientä juttua. Sekin että täällä on muitakin kuin minä ja universumi tekee temppujansa kaikille. Meidän suhteen piti olla erityislaatuinen ja niin se näyttää olevankin. Mulla on kädessä punaisena hehkuva langanpää ja sen toinen pää on mustassa tähtipöllyssä tuolla jossain.

Mä olen tarponut myrskyssä muutamana päivänä, saunonut itseni nirvanaan ja alkanut nähdä unia. Se johtuu ihan varmasti siitä että olen nukkunut.  Minulle luvattiin selkounia, mutta tajusin, että ainahan mä olen niitä nähnyt. Viimeksi mä taisin tappaa yhdeksän miestä ja heräsin vahvana kuin vampyyri. Viime yönä mä leijuin jossain tähtisumussa ja kuulin päässäni mantran. Se muistutti mun kissan naukumista ja huvitti mua suurenmoisesti vielä kun voitelin lapselle hapankorppuja aamupalaksi. Mau mä sanoin itselleni ääneen.

Mullahan on maailma täynnänsä velvotteita ja olen niistä iloinen. Vaikka välillä tuntuu, että elän jonkinlaista sikiöelämää itkuvedessä, niin mut palauttaa kyllä maan pinnalle hapankorppuiset aamut ja habbosetelit. 

Mä olen oman parkuni ohella saanut täsmällisiä todisteita ihmisyydestä ja muusta mun ei tarvitse välittää.  Samalla mä tunnen jonkinlaista varalaskeutumispaikan autiutta. Tai sitten se on vahingoniloa. Klisheepsykoilua. Mä olen saanut sanoa ihmiselle monta kertaa että mä olen iloinen sen puolesta kun se saa vihdoin vähän kokemusta elämästä. Pienikin kokemus on hyväksi, jos toinen elää kuplassa tai missä lie, ampiaispesässä, jonka seiniä on vahvistettu vuosikausia, räkimällä muureja vahvemmiksi.
 
Mä en tiedä onko tärkeää elää tässä todellisuudessa enempää kuin on pakonpakko. En usko että on.

Mä olen vieläkin iloinen pehmoisesta pojasta joka silitti mua just tarpeeksi että muistan taas miten helppoa kaikki voi olla. Ja nyt on sentään jo keskiviikko. Taidan pitää karkkipäivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti