24.2.2012


Mä olin joku päivä kahvilahippaamassa. Illalla. Kuuntelemassa itkutuslaulua ja juomassa kahvia. Ihan paras konsepti tähän mennessä. Oikeaa kahvia, oikeaa musiikkia, ei mitään keskiyön baaripaskaa. Mä en kerro missä, sillä konseptilla on tarkoitus säännöllistyä ja mä en halua nähdä teitä siellä. Toisaalta mullahan on taipumusta niihin tyhjiin penkkiriveihin ympärilläni, eli ehkä mun kannattaisi kertoa. Artisti oli oikein hyvä ja jos se olisi kysynyt että lähdenkö sen kanssa kuuhun käymään, niin olisin sanonut että joo, kyllä, otetaan tää kahvinkeittokoneisto tästä mukaan. Koska mun elämäni ei vieläkään ole elokuvaa, niin se ei kysynyt ja mä tyydyin antamaan sille namuja ja kahlaamaan myrskynjälkiä kotiin.

Yöllä mä en saanut unta. Pitkästä aikaa. Aamulla mun piti olla kahvilassa puhumassa näytelmäkirjailusta ja paskasta ja pahan kukista. Mun vitutusvalmius ja löysän kuminauhamainen joustoni olivat jollain harmaalla alueella. Mä en vieläkään suostu siihen ajatukseen, ettei näytelmätekstissä tarvitse olla mitään sisältöä, koska näyttelijät tekevät sen. Että kohtaus kohtaus kohtaus, tilanne päällä, hirvee jännite ja onnellinen loppu. Ja kaikkien suusta valuu paskaa, mutta mitä siitä. Onneksi kukaan ei päästä mua tekemään teatteria. Mä myönnän olevani täysvartaloamatööri tässäkin asiassa.

Me mietittiin myöhemmin iltasella Pilvin kanssa ihan yleisesti miehiä. Mitäpä muutakaan me mietittäisiin, yötä päivää ja unissamme, kun ollaan tämmösiä villejä sinkkuja eli osattomia. Ollaan ilman jotain joka tekisi meistä kokonaisia ja ehyitä, jotain minkä kautta me voisimme määrittyä yhteiskuntakelpoisina olentonaisina. Jotkut Monet niistä miehistä tuntuu elävän jossain haaveisessa utopiassa, että ne voisi olla kavereita (mieluiten panokavereita) kaikkien kanssa ja maailmassa ei olisi perheitä ja siteitä ja aiempia sopimusluonteisia velvoitteita, vaan joku helvetin ameebamainen, nautinnosta, yhteisestä hengityksestä ja onnesta elävä liha, mikä lie. Sitten ne miehet kiukustuu kun kuusvuotiaat, kun kaikki ovat niin lällyjä, eikä kukaan leiki niitten kanssa rakkautta ja poispääsyä parisuhdehelvetistä tai perheestä tai mistä milloinkin. Mä en tajua miten ne voi olla niin saatanan tyhmiä etteivät tajua että suhteet on sopimuksia. Ensin tehdään sopimus ja sitten säädetään. Ei niin että ensin säädetään minne kyrpä sojottaa ja sitten aletaan hieroa sopimusta. Huono. Fail. Tää on vähän tätä samaa teemaa mitä on jauhettu jo yli kaksi vuotta. On vaimo ja lapset ja koti ja auto ja koko härdelli saattaa olla koiraa vaille, mut joku kani tai marsu kuitenkin on, kultakala. Mutta jotain vielä puuttuu. Ja se on taas se toinen nainen. Mä olen miettinyt hiukseni irti, kun kuitenkin oon tämmönen leuto olento, että mitä niillä ois mulle antaa (tai Pilville)? En oo keksinyt mitään. En yhtään mitään. Ihan kiukuttaa kun en tajua omaa parastani.

Siinä sivussa Pilvi on neulonut maailman täyteen kaikkia ihanuuksia ja tehnyt suurtekoja. Mä olen virkannut pienenpienen voodoonuken. Me leikittiin sillä tänään vohvelikahvilassa naisten kanssa. Jos sun kurkkua kuristaa ja tuntuu kuin sydämeesi olisi tökätty vääntynyt nuppineula niin tiedät kyllä miksi. Ja mä voin paljastaa että tää on vasta alkua. Mä tiedän että näitä voi käyttää myös hyvään, mutta liika hyvä liikakusipäille ei ole hyvä juttu.

2 kommenttia:

  1. Wau!

    Paitsi, että... te molemmat olette niin kokonaisia, kun nainen voi olla. Ei nainen tarvise miestä kokonaisuuteensa. Ei sinkku naiset ole mitenkään vaijaita, vaan kokonaisia ihania naisia. Yhteiskuntakelpoisia, niin kelpoisia ja suloisia, että moni naimisissa oleva riutunut eukko kadehtii.

    Jos joku on vajaa, niin se on se mies, joka on jäänyt ilman sinua tai Pilveä.

    Muilta osin kirjoituksesi olikin täydellinen. <3

    VastaaPoista
  2. Me kaikki tiedämme tämän. Minä vähän sarkasmia viljelen vain, lämmittelen. Oikeesti olen aika pirskahtelevan iloinen. Vähän silleen että räkä lentää. Sellainen kokonainen.

    VastaaPoista